Ero sivun ”Ankerias” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: virheellinen wikikoodi Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta sotkemisena (tehnyt 62.148.96.68 ja 85.76.144.231) ja palautettiin versio 15976100, jonka on tehnyt Lentokonefani |
||
Rivi 34:
Uusien, jokivesiin vaeltavien ankeriaiden määrä on pudonnut yhteen prosenttiin 1980-lukua edeltävältä tasolta. Koko Euroopan ankeriaskanta on romahtanut ilman yksittäistä selvää syytä. Mahdollisiksi tekijöiksi on arvioitu ylikalastusta, sisämaan elinympäristöjen katoamista, ilmastonmuutosta ja merivirtojen muutosta, tauteja ja saasteita. Uhanalaisuutensa vuoksi ankeriaan pyynti on paikoin kiellettyä. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt ankeriaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. WWF:n kalaoppaassa ankerias on punaisella listalla. Ankerias lisättiin uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kauppaa säätelevän kansainvälisen [[CITES]]-sopimuksen liitteeseen II kesäkuussa 2007. Ankeriaan uhanalaisuusluokitus astui voimaan maaliskuussa 2009. Tämän jälkeen ankeriaan kansainvälinen kauppa on sopimusvaltioissa erityisluvanvaraista.
Ankeriasta syödään paljon [[Saksa]]ssa, [[Englanti|Englannissa]] ja [[Viro]]ssa. Ankerias on erittäin vahva ja sitkeähenkinen, minkä lisäksi se osaa kiemurrella myös taaksepäin. Se kaivautuu usein nuorena hiekan sekaan. Ankerias voi elää hyvin vanhaksi, vanhin tunnettu yksilö saavutti akvaariossa 88 vuoden iän<ref name="tiede">{{Lehtiviite | Tekijä= Koukku, Tuula| Otsikko= 7 hienoa eläintä| Julkaisu= Tiede -lehti| Ajankohta= 2010|Numero= 9| Sivut= 61| Julkaisija= Tieteen tiedotus ry| Tunniste=ISSN 1457-9030 }}</ref> ja elokuussa 2014 kuolleen [[Brantevikin ankerias|Brantevikin ankeriaan]] on väitetty olleen 155-vuotias.<ref name=dn>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.dn.se/nyheter/sverige/varldens-aldsta-al-ar-dod/ | Nimeke =
Ankeriaan veri aiheuttaa monille iho-oireita ja ärsyttää etenkin haavoja. Ärsytystä aiheuttavat proteiinit hajoavat n. 50–70 °C:n lämpötilassa.
== Levinneisyys ==
| |||