Ero sivun ”Astrahanin sotaretki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 109.240.233.98 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän URunICon tekemään versioon.
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p yl. wikiluokitus
Rivi 36:
1500-luvun alkuun mennessä aikoinaan mahtava [[Kultainen orda]] oli vetäytynyt pois [[Kazanin kaanikunta|Kazanin]] ja Astrahanin alueilta ja jättänyt hallinnolliseksi perinnökseen alueille perustamansa kaanikunnat.<ref name="MEDIEVAL1"> Martin 2007 s. 226 </ref> Ordan poistumista seurannut valtatyhjiö antoi Krimin kaaneille perimisoikeuteen perustuvan mahdollisuuden vaatia alueiden omistusta, sillä [[Giray]]-dynastiaan kuuluneet kaanit polveutuivat suoraan [[Tšingis-kaani]]sta. Vuonna 1551 valtaan noussut [[Devlet I Giray]] jatkoi tätä kamppailua, jonka tarkoitus oli saattaa Kazanin ja Astrahanin valtaistuimille Giray-suvun jäseniä.<ref name="Davies-12">Davies 2007, s. 12</ref><ref name="DARIUSZ"/>
 
Myös Venäjä kuului Kultaisesta ordasta irronneisiin valtioihin. Vaikka [[Bysantin valtakunta|Itä-Roomalta]] omittu kristinusko oli säilynyt sen pääuskontona, se oli perinyt ordalta monia hallinnollisia ja poliittisia piirteitä, kuten esimerkiksi [[sekularismi]]n. Se oli ollut myös poliittisesti ja taloudellisesti sitoutunut ordaan ja maksanut tälle veroja. Sekä [[Moskovan ruhtinaskunta|ruhtinaskunnan]] ajan että myöhemmän [[Moskovan Venäjä|tsaarin valtakunnan]] itäiset raja-alueet olivat hajanaisesti asuttua aromaastoa, jonka vuoksi eri kaanikuntien tataarien oli helppo tehdä ryöstö- ja sotaretkiä sen alueelle sotien sytyttyä tai jos veroja ei oltu maksettu. Venäläiset olivat pyrkineet irtautumaan veronmaksuista kaanikunnille sekä näiden poliittisesta vaikutusvallasta ja parantamaan rajojensa turvallisuutta jo Moskovan suuriruhtinaiden aikana.<ref name="KHODARKOVSKY-242"> Khodarkovsky 1999 s. 241&ndash;242</ref> Venäjän aluevalloitukset sekä sen uusi asema Itä-Euroopan poliittisena ja taloudellisena mahtina näkyivät, kun vuonna 1547 valtaan noussut [[Iivana IV Julma]] julistettiin ensimmäiseksi "kaiken Venäjän tsaariksi".<ref name="KHODARKOVSKY-273"> Khodarkovsky 1999 s. 273</ref> Uudesta kuninkaallisesta arvonimestä huokui kunnianhimo: ensimmäistä kertaa venäläishallitsija asettui samanarvoiseen asemaan mongolivaltakuntien hallitsijoiden kanssa. Vaikka Iivana oli nuori noustessaan valtaistuimelle, hän pyrki alusta lähtien kääntämään vallinneet olosuhteet Venäjän eduksi valtaamalla kaanikuntien alueita ja asettamalla niiden johtoon omia suosikkejaan.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="KHODARKOVSKY-273+"> Khodarkovsky 1999 s. 273-279</ref>
 
===Venäjän laajeneminen Astrahaniin===
 
Kultaisen ordan alueista käytyihin juonitteluihin ja sotiin osallistui useita osapuolia. Venäjä, joka myös katsoi olevansa oikeutettu perimään osia ordan lääneistä, käytti hyväkseen kaanikuntien ja [[Nogait|nogai-kansan]] ylimysten välisen kahakoinnin synnyttämää tilaisuutta. Se ei vielä ollut riittävän vahva hyökätäkseen Krimin kaanikuntaan, joten Tsaari Iivana Julma valtasi Kazanin vuonna 1552 ja liittoutui Volgan alueen nogai-kaanien [[Ismail Bey]]n ja [[Derviş Ali]]n kanssa. Näiden vuonna 1554 tekemän sotaretken ansiosta Iivana sai myös Astrahanin kaanikunnan vasalliläänikseen, jonka valtaistuimelle se sijoitti Derviş Alin. Ali kuitenkin liittoutui pian Krimin tataarien kanssa ja nousi kapinaan ajaakseen Venäjän pois alueelta. Venäläisarmeija palasi Astrahaniin ja valtasi sen uudelleen 1556&ndash;1557. Tällä kertaa Iivana Julma pyrki vakiinnuttamaan valtansa alueella monin keinoin. Vanha pääkaupunki [[Xacitarxan]] poltettiin ja sen läheisyyteen rakennettiin tilalle uusi Astrahanin kaupunki, jonka keskellä olevalle Volgajoen saarelle venäläiset pystyttivät raskaalla tykillä varustetun linnakkeen. Entisen kaanikunnan alue liitettiin kiinteäksi osaksi Venäjän alueita ja venäläiset alkoivat suorittamaan [[Etninen puhdistus|etnistä puhdistusta]], jossa tataareja surmattiin ja turkkilaismyönteisiä osia nogai-kansasta vainottiin.<ref name="Brill">The Encyclopaedia of Islam vol. 1, s. 721&ndash;722</ref><ref name="DARIUSZ"/><ref name="MEDIEVAL2"/><ref name="KHODARKOVSKY-273+"> Khodarkovsky 1999 s. 273-279</ref>
 
Lisäksi Iivana solmi Keski-Kaukasiassa [[Terek]]joen rannoilla asuvien [[Kabardit|kabardien]] johtajan ruhtinas [[Temrjuk (ruhtinas)|Temrjuk]]in kanssa liittolaisuuden, joka vahvistettiin Iivanan ja ruhtinaan tyttären [[Maria Temrjukovna]]n avioliitolla.<ref name="CIRCASSIAN">Natho 2009, s. 269-271</ref> Samalla kristinusko ja [[Venäjän ortodoksinen kirkko]] tuotiin Astrahaniin. Vaikka kirkon lähetystö oli alkuun pieni, se jäi pysyväksi.<ref>Shubin s. 207</ref> Tsaarin käskystä aluetta myös linnoitettiin. [[Kabardia]]an nousi 1563 uusi linnake, ja entisen Astrahanin kaanikunnan etelärajaa merkanneen Terekjoen varrelle rakennettiin 1567 tykillä varustettu linnake.<ref name="DARIUSZ"/><ref name="MEDIEVAL2"> Martin 2007 s. 397&ndash;400</ref>
Rivi 178:
{{Malline:Venäjän ja Osmanien valtakunnan väliset sodat}}
 
[[Luokka:92 Euroopan historia]]
[[Luokka:Venäjän sodat]]
[[Luokka:Osmanien valtakunnan sodat]]