Ero sivun ”Ville Zilliacus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
p w
Rivi 1:
'''Vilhelm (Ville) Valdemar Zilliacus''' ([[9. huhtikuuta]] [[1914]] [[Helsinki]] - [[13. lokakuuta]] [[2000]] Helsinki) oli [[Yleisradio]]n apulaisjohtaja ja television pitkäaikainen ohjelmapäällikkö, samoin kuin kirjailija ja esseisti.<ref name= "kb">{{Kirjaviite | Tekijä = Eero Saarenheimo | Nimeke = Zilliacus, Ville (1914-2000). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10 | Vuosi = 2007| Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 978-951-746-451-2}} Sivu 826.</ref>
 
Zilliacuksen vanhemmat olivat yliopettaja Victor Robert Zilliacus ja lehtori Hedvig Ingrid Schauman. Hän tuli radiotyön piiriin [[jatkosota|jatkosodan]] aikana, kun Yleisradio tarvitsi kirjeenvaihtajaa[[kirjeenvaihtaja]]a [[Tukholma]]an. Zilliacuksen reportaaseja [[Skandinavia]]n tapahtumista sota-aikana ja sen jälkeen seurattiin tarkasti ja hän kehitti niihin omintakeisen [[essee]] -tyylin, mitä jatkoi myöhemmin televisio-ohjelmissakin. Zilliacus oli kiinnostunut myös [[Irlanti|Irlannista]] ja sen kulttuurista. 1950 hän siirtyi Yleisradion ohjelmajohtajan apulaiseksi ja toi Suomeen useita aiempaa kevyempiä pohjoismaisia ohjelmatyyppejä, samoin kuin hyödynsi mahdollisuuksia tehdä ohjelmia studion ulkopuolella ja tarkastella [[Eurooppa|Euroopan]] asioita. Hän osallistui televisiotoiminnan aloittamisen suunnitteluun 1950-luvun lopulla, perehtyen televisiotyöhön useilla ulkomaanmatkoilla ja varsinkin [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]]. Television ohjelmapäällikkönä ja Yleisradion apulaisjohtajana hän toimi aina vuoteen 1970 asti, minkä jälkeen hän hoiti yhtiön ulkomaansuhteita. Hän oli mukana aloittamassa [[Pohjoisvisio]]ta ja loi yhteydet [[Intervisio]]on ja [[Eurovisio]]on.<ref name= "kb"></ref>
 
Eläkkeelle siiryttyään Zilliacus perehtyi Yleisradion historiaan ja julkaisi siitä ja muistakin aiheista useita kirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi. Hän kirjoitti myös esseekokoelmia, esseistinä häntä pidetään henkevänä ja laaja-alaisena humanistina. [[Valtion tiedonjulkistamispalkinto]] Zilliacukselle myönnettiin 1990 kirjasta ''Rakas vanha Eurooppa''.<ref name= "kb"></ref>