Ero sivun ”Sosialistinen eduskuntaryhmä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 15967598, jonka teki 85.76.69.135 (keskustelu) - Lyhennettä SNRY ei käytetä; historiankirjoissa esiintyy yleensä lyhenne "SNS I". |
p →Opposition synty: - jos kyse on Helsingin pankista, niin linkitetään näin |
||
Rivi 39:
SDP:n johto suhtautui opposition toimintaa jyrkän kielteisesti eivätkä kriitikot päässeet esittämään näkemyksiään puoluelehdistössä. Laajemman yleisön saamiseksi oppositio ryhtyi kesäkuussa suunnittelemaan omaa lehteä. Kirjapainon löytyminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi, kun SDP Tannerin johdolla kielsi omistamiensa yritysten käytön. Uuden ''[[Vapaa Sana (sanomalehti)|Vapaa Sana]]'' -lehden näytenumero ilmestyi lopulta 24. heinäkuuta. Päätoimittajaksi tuli opposition johtohahmo K. H. Wiik ja toimitussihteeriksi Rydberg. Toimitusneuvostoon kuuluivat myös Helo, Ampuja, Sundström ja Räisänen. Vapaa Sana sai nopeasti runsaasti lukijoita ja lehden painosmäärä (n. 25 000) oli samalla tasolla SDP:n äänenkannattaja [[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosialidemokraatin]] kanssa.<ref name="soikkanen158"/>
[[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]] aloitti toimintansa samoihin aikoihin SDP:n opposition kanssa. Kommunistijohtoisen SNS:n hallitusta kohtaan esittämä kritiikki oli pitkälti samansuuntaista kuin opposition, ja ne samaistettiin julkisuudessa usein toisiinsa, mutta kyseessä oli kaksi erillistä ryhmää. Wiikiläinen oppositio muodosti vähemmän radikaalin vaihtoehdon SDP:n suuntaan pettyneille. Esimerkiksi Wiik itse suhtautui SNS:ään varauksellisesti, koska hän epäili sen johdossa toimineiden kommunistien motiiveja. SNS:n kannatus oli pienempää opposition vankimmilla tukialueilla. Ryhmät osallistuivat erillisillä listoilla syksyllä 1940 käytyihin [[Helsingin Työväen Säästöpankki|Helsingin Työväen Säästöpankin]] ja [[Elanto|Osuusliike Elannon]] vaaleihin. Elannon vaaleissa oppositio keräsi äänistä 6,6 prosenttia, kun SDP sai 40,8 ja SNS 24,5 prosenttia. Ryhmät tekivät kuitenkin yhteistyötä. Monet opposition kannattajat osallistuivat ystävyystoimintaan, ja muun muassa Helo puhui SNS:n tilaisuuksissa. [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK:n]] lokakuussa pidetyssä edustajakokouksessa ryhmät muodostivat yhteisen blokin, johon kuului noin kolmasosa edustajista. Noin puolet ay-oppositiosta lukeutui SDP:n oppositioon.<ref name="soikkanen158"/>
[[Kyösti Kallio]]n erottua SDP:n oppositio asetti [[Suomen presidentinvaali 1940|vuoden 1940 presidentinvaalissa]] ehdokkaakseen Helon.<ref>Helo 1965, s. 11.</ref> Hän sai taakseen neljä valitsijamiestä.<ref>[http://www.presidentti.fi/netcomm/ImgLib/9/180/vaalitilastot.pdf Presidentinvaalit 1919–2006] (Tasavallan presidentin kanslia)</ref>
| |||