Ero sivun ”Sosialistinen eduskuntaryhmä” versioiden välillä

Sosialistisesta eduskuntaryhmästä käytetään usein nimeä '''kuutoset''', koska siihen kuului kuusi kansanedustajaa: [[Karl Harald Wiik]], [[Mikko Ampuja]] (pj.<ref>{{Edustajamatrikkeli|nro=910260|edustaja=Mikko Ampuja}}</ref>), [[Väinö Meltti]], [[Yrjö Räisänen]], [[Kaisu-Mirjami Rydberg]] ja [[Cay Sundström]]. Keskeinen vaikuttaja ryhmässä oli myös [[Johan Helo]], joka ei ollut eduskunnan jäsen. Ryhmän jäsenistä Meltti ei kuulunut syksyllä erotettuihin, sillä hän nousi eduskuntaan vasta helmikuussa 1941. Meltti, jolla ei ollut juurikaan aiempia kontakteja oppositioon, erotettiin puolueesta vasta 27. toukokuuta<ref>Soikkanen 1987, s. 194–195.</ref>.

[[Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]] (SNRYS) aloitti toimintansa samoihin aikoihin SDP:n opposition kanssa. Kommunistijohtoisen SNRYSSNS:n hallitusta kohtaan esittämä kritiikki oli pitkälti samansuuntaista kuin opposition, ja ne samaistettiin julkisuudessa usein toisiinsa, mutta kyseessä oli kaksi erillistä ryhmää. Wiikiläinen oppositio muodosti vähemmän radikaalin vaihtoehdon SDP:n suuntaan pettyneille. Esimerkiksi Wiik itse suhtautui SNRYSSNS:ään varauksellisesti, koska hän epäili sen johdossa toimineiden kommunistien motiiveja. SNRYSSNS:n kannatus oli pienempää opposition vankimmilla tukialueilla. Ryhmät osallistuivat erillisillä listoilla syksyllä 1940 käytyihin [[Työväen säästöpankki#Helsingin Työväen Säästöpankki (1909–1970)|Helsingin Työväen Säästöpankin]] ja [[Elanto|Osuusliike Elannon]] vaaleihin. Elannon vaaleissa oppositio keräsi äänistä 6,6 prosenttia, kun SDP sai 40,8 ja SNRYSSNS 24,5 prosenttia. Ryhmät tekivät kuitenkin yhteistyötä. Monet opposition kannattajat osallistuivat ystävyystoimintaan, ja muun muassa Helo puhui SNRYSSNS:n tilaisuuksissa. [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK:n]] lokakuussa pidetyssä edustajakokouksessa ryhmät muodostivat yhteisen blokin, johon kuului noin kolmasosa edustajista. Noin puolet ay-oppositiosta lukeutui SDP:n oppositioon.<ref name="soikkanen158"/>

[[SuomenKyösti presidentinvaali 1940|Presidentinvaalissa 1940Kallio]]n erottua SDP:n oppositio asetti [[Suomen presidentinvaali 1940|vuoden 1940 presidentinvaalissa]] ehdokkaakseen Helon.<ref>Helo 1965, s. 11.</ref> Hän sai taakseen neljä valitsijamiestä.<ref>[http://www.presidentti.fi/netcomm/ImgLib/9/180/vaalitilastot.pdf Presidentinvaalit 1919–2006] (Tasavallan presidentin kanslia)</ref>

SDP:n asenne puolueoppositiota kohtaan kiristyi kesällä 1940, kun kansainvälinen tilanne kärjistyi ja Vapaa Sana aloitti ilmestymisensä. Heinäkuun lopussa SDP:n puolueneuvosto myönsi puoluetoimikunnalle valtuudet erottaa oppositio ja aie toteutui toimikunnan kokouksessa 27. syyskuuta. SDP:stä erotettiin Vapaan Sanan toimitusneuvoston jäsenet ja Helsingin työväenyhdistyksen Toveriseura. Päätöstä perusteltiin varsinkin sillä, että kuutosten nähtiin toiminnallaan tukevan Neuvostoliiton miehitystoimenpiteitä Baltian maissa. SDP:n piirijärjestöistä erottamisia vastusti syksyllä 1940 vain [[Uudenmaan Sosialidemokraatit|Uusimaa]]. SDP:n propagandassa oppositio yhdistettiin tarkoituksellisesti SNRYSSNS:ään ja niiden tavoitteita pidettiin samoina. SDP antoi tukensa SNRYSSNS:n lakkauttamiselle. SNRYSSNS:ää varten säädetty laki, joka kielsi yli 30 henkilön kokoontumiset, vaikeutti myös opposition toimintaa. Marraskuussa SDP erotti puolueen valtuustoryhmästä [[Helsingin kaupunginvaltuusto|Helsingissä]] eronneet kaksi valtuutettua ([[Ahti Myrsky]] ja [[Kalle Kaukonen]]) sekä 21 tamperelaista ja 3 muuta opposition kannattajaa.<ref name="soikkanen158"/>

SDP kävi opposition ja SNRYSSNS:n vastaiseen hyökkäykseen monella rintamalla. Elokuussa 1940 perustettiin Työväen Yleinen Valistusvaliokunta (huhtikuusta 1941 Työväen Keskusjärjestöjen Yhteistyötoimikunta), jonka päätehtävänä oli puolueesta vasemmalle sijoittuneiden voimien arvostelu. SDP:n, SAK:n, [[Suomen Työväen Urheiluliitto|TUL:n]] ja [[Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto|Työläisnaisliiton]] muodostama elin oli läheisesti sidoksissa [[Suomen Aseveljien Liitto]]on ja sen salaiseen tiedusteluosastoon ([[Suomen Aseveljien Työjärjestö|SAT]], myöhemmin [[Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys|VIA]]). Kansanedustaja [[Jorma Tuominen|Jorma Tuomisen]] johtama valistusvaliokunta julkaisi vasemmistolaisia arvostelleita pamfletteja ja painosti muun muassa kirjapainoja. Valiokunnan edustajat kiersivät ympäri maata puhumassa asiasta. Loppuvuonna 1940 perustettiin myös kommunisminvastaisuutta korostaneet puolueosastot Raivaajat ja Uurtajat.<ref name="soikkanen158"/><ref>Soikkanen 1987, s. 266, 270.</ref>

5. tammikuuta 1941 järjestettiin [[Tampere]]ella kokous, johon kerääntyi SDP:n erotetun opposition ja lakkautetun SNRYSSNS:n henkilöitä. Kokous valitsi kolmihenkisen toimikunnan johtamaan ryhmän toimintaa. Kannattajat alkoivat perustaa ”sosialistinen työläisyhdistys” -nimellä toimineita paikallisjärjestöjäosastoja. Uusi Sosialistinen eduskuntaryhmä muodostettiin helmikuun 1941 alussa. Tutkija [[Hannu Soikkanen|Hannu Soikkasen]] mukaan ryhmittymä olisi luultavasti perustanut uuden puolueen, jos se olisi ollut mahdollista poikkeustilalakien ollessa voimassa. SDP erotti kevään aikana monia jäseniä ja useita jäsenyhdistyksiä, jotka olivat esiintyneet yhteistyössä opposition kanssa. Esimerkiksi 25. huhtikuuta erotettiin koko [[Nokia (kaupunki)|Nokia]]n työväenyhdistys, joka kieltäytyi erottamasta puoluetoimikunnan erottamia jäseniään.<ref>Soikkanen 1987, s. 192.</ref>