Ero sivun ”Humala” versioiden välillä

Humalan emikasvia on käytetty [[olut|oluen]] ja [[sima]]n valmistamiseen hyvin pitkään.<ref name = "ÅLANDS">Ålands flora 2010, s. 130–131.</ref> Keskiajalla oluen mausteena käytettiin useammin [[gruit]]-mausteseosta, mutta gruit vaihtui kaikkialla Euroopassa humalaan 1100-1500-luvuilla.<ref> {{cite web | url = https://www.academia.edu/28640210/The_Reformation_had_some_help_from_hops | title = The Reformation had some help from hops | author = Mika Rissanen | access-date = 2016-09-21 }} </ref> Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.<ref name = "ÅLANDS"/><ref name = "HELSINGIN">Helsingin kasvit 1998, s. 32.</ref><ref name = "SUOMEN">Suomen terveyskasvit 1982, s. 97.</ref> Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi [[Herttoniemen kartano]]n humalisto sisälsi 1820-luvulla 200 humalasalkoa. Humalanviljelyn laajuudesta kertovat myös monet paikanimet, kuten [[Helsinki|Helsingissä]] esiintyvät nimet Humallahti ja Humalistonlahti.<ref name = "HELSINGIN"/> Humalanviljely loppui vähitellen 1800-luvun kuluessa, kun panimoteollisuus siirtyi käyttämään tuontihumalaa.<ref name = "HYÖTYKASVIT"/> Nykyään Suomen panimoissa käytetty humala on pääasiassa tšekkiläistä tai saksalaista alkuperää.<ref name = "ÅLANDS"/>