'''Nykysuomen sanakirja''' on vuosina [[1951]] - –[[1961]] ilmestynyt, alkuaan kuusiosainen [[Suomen kieli|suomen kielen]] sanakirja, jonka on toimittanut [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]] ja julkaissut [[WSOY]]. Se on ensimmäinen kokonaan suomenkielinen sanakirja, jossa sekä sanat että niiden selitykset ovat suomeksi, ja samalla ensimmäinen kattava esitys suomen yleiskielen keskeisestä sanastosta. Nykysuomen sanakirjalla oli pitkään keskeinen asema kielenhuollossa.
==Historia==
Rivi 5:
[[17. marraskuuta]] [[1927]] eduskunta hyväksyi aloitteen, jossa kehotettiin hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin "suomen kirja- ja sivistyskielen kantasanakirjan aikaansaamiseksi". Aloitteen näkyvin taustahahmo oli [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] kansanedustaja [[Antti Kukkonen]], jonka mukaan ehdotuksen taustalla olivat eduskunnan lainsäädäntötyössä havaitut vaikeudet. Ilman kunnollista sanakirjaa lakitekstien selkeyden ja yksiselitteisyyden valvominen oli vaikeaa, ja eduskunnan oli turvauduttava kielentutkijoiden asiantuntijalausuntoihin. Tavoitteena oli siis luoda eräänlainen "virallinen sanakirja" jossa määriteltäisiin kunkin suomen kielen sanan eksakti merkitys ja oikea kirjoitusasu.
Opetusministeriön toimeksiannosta kolme kielentutkijaa, [[Knut Cannelin]], [[E. A. Tunkelo]] ja [[Yrjö Wichmann]], laati 1927-–1928 alustavan suunnitelman sanakirjan toteuttamisesta. Käytännön toimitustyö annettiin 1929 [[Suomalaisen Kirjallisuuden Seura]]lle, jolle määrättiin tarkoitusta varten valtion avustusta. Sanakirjan ensimmäinen päätoimittaja oli professori Martti Airila, jota seurasi 1939 professori [[Matti Sadeniemi]]. [[Toinen maailmansota]] lähes keskeytti kokoamistyön, ja sen loppuessa [[1945]] oli sanakirjan käsikirjoitus valmiina L-kirjaimeen saakka. Nykysuomen sanakirjaksi ristityn teoksen ensimmäinen osa julkaistiin [[1951]] ja loput viisi seuraavan vuosikymmenen aikana. Kuudes ja viimeinen osa painettiin [[1961]]. Sanakirjasta julkaistiin [[1967]] "lyhentämätön kansanpainos", jossa alkuperäinen kuusiosainen sarja oli tiivistetty kolmeen osaan. Myöhemmin teossarjasta on julkaistu lukuisia uusintapainoksia, joissa kaikissa alkuperäinen sisältö on säilytetty muuttumattomana. Sanakirjan 15. painos julkaistiin vuonna [[2002]].
Koska Nykysuomen sanakirjan sanastosanakirja on kerättykoottu 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla, sen sanasto on ymmärrettävästi osittain vanhentunutta. Sen paikan kielenhuollon virallisena ohjenuorana ovatkin myöhemmin vieneet uudemmat teokset. Vuosina 1990-1995 ilmestyi [[Kotimaisten kielten tutkimuskeskus|Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen]] toimittama kolmiosainen [[Suomen kielen perussanakirja]]. Vuonna 2005 julkaistiin sähköisessä muodossa Kielitoimiston sanakirja, joka on Perussanakirjan laajennettu versio. Nykysuomen sanakirja on kuitenkin yhä ylivoimaisesti laajin suomen kielen sanakirja: siinä on yli 200 000 hakusanaa, kun painetussa Suomen kielen perussanakirjassa niitä on vain alle 100 000.
