|
'''Revontulet''' Molla Maijat rulettaa
TERVE 😅😅😅😅😅
== Alkuperä ja ulkonäkö ==
[[Kuva:Aurora-SpaceShuttle-EO.jpg|thumb|left|300px|Valokuva eteläisen pallonpuoliskon revontulista toukokuussa 1991 geomagneettisessa maksimissa.]]
Revontulien alkuperä on [[Aurinko]], 149 miljoonan kilometrin päässä maasta. Auringosta lähtevät hiukkaset kulkeutuvat [[aurinkotuuli|aurinkotuulena]] 300–1 000 km/s nopeudella Maapalloa kohti, kantaen mukanaan Auringon magneettikenttää. [[Maan magneettikenttä]] suojelee Maata aurinkotuulen hiukkasilta ja [[säteily]]ltä. Aurinkotuuli vääristää maan magneettikentän [[komeetta|komeetan]] hunnun muotoiseksi ''[[magnetosfääri]]ksi''. Suurin osa varatuista hiukkasista kiertää maan magneettikentän kenttäviivoja pitkin, mutta osa hiukkasista jää magneettikentän vangiksi, varsinkin jos ympäröivä inteplanetaarinen magneettikenttä on Maan magneettikentän napaisuuteen nähden vastakkaissuuntainen hiukkasryöpyn osuessa magnetosfääriin. Hiukkaset kiertyvät magneettikentän mukana kohti napa-alueita ja muodostavat ilmakehään osuessaan revontulia. Voimakkaimpien [[magneettinen myrsky|magneettisten myrskyjen]] aikaansaamat revontulet yleensä liittyvät [[auringonpilkku]]ihin liittyviin [[Roihupurkaus|roihupurkauksiin]], mutta on olemassa monia muitakin Auringon aktiiviseen toimintaan liittyviä aurinkotuuleen vaikuttavia ilmiöitä, kuten CME, korona-aukot tai kadonneet filamentit. Voimakkaimmat revontulet syntyvät noin 100 kilometrin korkeudessa maan pinnasta.
[[Kuva:Aurora australis 20050911.jpg|thumb|Eteläisten revontulien muodostama kehä [[Etelämanner|Etelämantereen]] ympärillä. [[NASA]]:n [[IMAGE]]-satelliitin 11.9.2005 ottama valokuva.]]
''Revontulivyöhykkeet'' ovat suunnilleen ympyrän muotoisia kehämäisiä alueita, jotka ovat Maan molempien [[magneettinen napa|magneettisten napojen]] ympärillä noin 3 000 kilometrin päässä niistä. Maan magneettikenttää pitkin maahan virtaavat hiukkaset saavuttavat ilmakehän normaalisti revontulivyöhykkeellä, jossa revontulia näkyy yleensä kaikkina kirkkaina öinä. Vyöhyke on suurelta osin 60. ja 75. leveyspiirien välillä, paikoitellen niiden ulkopuolellakin, koska magneettinavat eivät ole maantieteellisillä navoilla. Esimerkiksi Euroopan manterella vain [[Fennoskandia]]n pohjoisin osa sattuu revontulivyöhykkeelle, Suomesta lähinnä Luoteis-Lappi. Avaruudesta katsottuna revontulet näyttävätkin muodostavan kehän magneettinapojen ympärille.
Kun magnetosfääri häiriintyy, revontulien muodostaman kehän säde kasvaa ja niitä näkyy kauempanakin magneettisista navoista. Voimakkaan auringon aktiivisuuden aikana revontulia voi näkyä 25.–30. leveysasteen tienoilla eteläisellä ja pohjoisella pallonpuoliskolla.
Voimakkaita revontulinäytelmiä ja magneettisia häiriöitä on havaittu myös auringonpilkkujakson minimin aikaa, mutta tilastollisesti revontuliaktiivisuudella on kaksi loivaa huippua, jotka ajoittuvat pilkkumaksimin molemmin puolin. Pilkkuminimin aikaan revontulia nähdään esimerkiksi Etelä-Suomessa melko vähän.
Revontulien ulkonäkö vaihtelee. Pitkät kaaret ja säteet alkavat 100 kilometrin korkeudesta, ja jatkuvat ylöspäin magneettikenttää pitkin satoja kilometrejä. Kaaret voivat olla vain 100 metriä ohuita, mutta ne saattavat ulottua horisontista horisonttiin. Revontulet voivat olla lähes paikoillaan ja sitten ennalta arvaamatta alkaa kääntyä ja tanssia. Puolenyön jälkeen revontulet voivat muuttua laikullisiksi ja vilkkua kymmenen sekunnin välein aina aamuun asti. Revontulet ovat usein väriltään keltaisenvihreitä, mutta korkeat säteet voivat muuttua ylä- ja alaosastaan punaisiksi. Joskus harvoin auringonvalo osuu revontulien yläosiin luoden hailakkaan sinisen välin. Erittäin harvoin, ehkä kymmenen vuoden välein, revontulet voivat muuttua kokonaan syvänpunaisiksi ylhäältä alas asti. Valon lisäksi varatut hiukkaset tuottavat lämpöä, joka säteilee pois [[infrapuna]]säteilynä tai kulkeutuu yläilmakehän voimakkaiden tuulten mukana pois.
== Revontulien fysiikka ==
| 