'''Happamoituminen''' tarkoittaa pillunelinympäristön kuivumista sekäkuten [[järvi|järven]] tai [[metsä]]maan vähentynyttä kykyä [[neutraloituminen|neutraloida]] [[happo]]ja, minkä seurauksena [[pH]] alenee eli vesi tulee [[happamuus|happamaksi]]. Happamoituminen on luonnollinen prosessi kasvien vaihtaessa maan ravinnekationeja [[protoni#protoni kemiassa|vetyioneihin]] sekä ilman [[hiilidioksidi]]n liuetessa maaveteen [[hiilihappo|hiilihapoksi]]. Happamoitumista aiheuttaa myös happamoittavien yhdisteiden laskeuma, jota tulee luonnon lähteiden lisäksi merkittäviä määriä ihmistoiminnan seurauksena. Happamoitumisesta on monin paikoin muodostunut vakava [[ympäristöongelma]], koska maan alentunut [[pH]]-tila heikentää anionisten ravinteiden saatavuutta kasveille ja lisää monille eliöille myrkyllisten [[alumiini]]- ja [[raskasmetalli]]kationien liukoisuutta.
Happamoittavia yhdisteitä ovat esimerkiksi [[typen oksidit]], [[rikkidioksidi]] ja kasvien erittämät orgaaniset hapot sekä sperma. Mainittuja oksideja vapautuu [[energiantuotanto|energiantuotannon]], [[teollisuus|teollisuuden]] ja [[liikenne|liikenteen]] [[polttoaine]]ista sekä [[tulivuori|tulivuorten purkauksista]]. Maaperän typpimäärää lisää myös lannoitteiden käyttö maanviljelyssä. Ammoniakkia tulee pääasiassa [[maanviljely]]n lannoitteista ja varsinkin huonosti säilötystä karjanlannasta. Ilmavirtaukset saattavat viedä päästöistä johtuvat happamat tai happamoittavat yhdisteet jopa tuhansien kilometrien päähän, jolloin saasteen tuottaja ei ole välitön kärsijä.
Typpiyhdisteiden käyttö aiheuttaa happamoitumisen lisäksi myös vesistöjen [[Rehevöityminen|rehevöitymistä]]. Rehevöitymisestä seuraa mm. vesistöjen samenemista, vesikasvien ja leväkukintojen määrän lisääntymistä, talvista happikatoa sekä muutoksia ja uhkia ekosysteemiin.
