Ero sivun ”Eläimet” versioiden välillä

| commonscat = Animalia

}}

 

Eläinlajeja esiintyy niin maalla, vedessä kuin ilmassakin. Lentokykyisiä eläimiä ovat monet [[hyönteiset]], kuten [[perhoset]], ja suuri osa [[linnut|linnuista]] sekä [[lepakot]]. Vedessä elävistä eläimistä tutuin ryhmä ovat [[kala|kalat]] ja maaelämään sopeutuneista nisäkkäät, kuten [[kettu]], [[norsut]] ja [[metsäjänis]]. Eläimiä tai eläinryhmiä ei voi kuitenkaan tarkasti määritellä näin, sillä osa eläimistä on sopeutunut elämään eri kerroksissa, kuten vaikkapa maalla ja vedessä (esim. [[hylkeet]], [[sammakot]] ja [[kilpikonnat]]). Vuonna 2011 [[Census of Marine Life]] arvioi lajien määräksi noin 8,7 miljoonaa, joista 6,5 miljoonaa on maaeläimiä ja 2,2 miljoonaa merieläimiä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.sciencedaily.com/releases/2011/08/110823180459.htm | Nimeke = How many species on Earth? About 8.7 million, new estimate says | Julkaisu = Science Daily | Ajankohta = 24.8.2011 | Viitattu = 31.10.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Vain pienen osan lajeista on arvioitu olevan [[selkärankaiset|selkärankaisia]] loppujen ollessa [[selkärangattomat|selkärangattomia]]. Eläinlajeja on hävinnyt paljon olosuhteiden muutosten vuoksi, ja nykyään ihmisen toimintaa pidetään tärkeimpänä syynä eläinlajien uhanalaistumiselle.

Selkärankaisilla eläimillä on pitkälle kehittynyt [[keskushermosto]], joka ohjailee yksilön liikkumista, kommunikointia, tunteita, aisteja ja muistia. Suuren kokonsa vuoksi selkärankaiset ovat muita eläimiä enemmän kosketuksissa ihmisten kanssa (mm. [[nisäkkäät]], [[linnut]], [[sammakot]], [[matelijat]]), mikä selittää sen miksi selkärankaisia on tutkittu niin paljon. Hermoston lisäksi selkärankaisten muut [[elimistö]]t ovat pitkälle kehittyneitä. Useimmilla eläimillä on ainakin tietyntyyppinen hermosto, mutta kaikkein alkeellisimmilta eläimiltä hermosto puuttuu täysin (esim. sienieläimet). Esimerkiksi hyönteisillä on tikapuumainen hermosto, johon kuuluu myös [[aivot]].

 

 

=== Vaihto- ja tasalämpöiset ===

Vaihtolämpöisillä eläimillä kuten matelijoilla, sammakoilla ja kaloilla on kuitenkin kehittynyt erilaisia keinoja, joiden avulla ne voivat kohottaa ruumiinlämpötilaa ympäristöä korkeammalle. Esimerkiksi [[merileguaani]] paistattelee päivää ruumiinlämpötilan kohottamiseksi. Päivän paistattelu voi olla kuitenkin liian vaarallista, sillä pedot voivat tällöin uhata niitä. Eloonjäämisen parantamiseksi eräs liskolajilla on erityinen lämpöä keräävä elin päässä, jolloin se voi kaivautua kaulaansa myöten maahan ja jättää vain päänsä maanpinnalle. Tämä elin siirtää lämmön lopulta verenkierron avulla koko elimistöön. Tämän on myös syy sille, että vaihtolämpöiset ovat aktiivisia päivisin tai vain silloin kun aurinko lämmittää ilmaa tarpeeksi ja siksi niitä ei elä kovin pohjoisilla alueilla (missä nisäkkäät ja linnut taas pärjäävät).

 

 

=== Liikkuminen ===

Yöeläimet ovat hyvin riippuvaisia kuuloaistista, koska se on ainoa keino, jolla useimmiten on mahdollista saada tietoa lähestyvästä saalistajasta. Jotkin eläimet ovat taas erikoistuneet kuuloaistin suhteen niin pitkälle, että ne voivat suunnistaa kuulonsa perusteella. Esimerkiksi lepakko kykenee tähän lähettämällä ultraääniä ja vastaanottamalla niitä suurilla korvilla.

 

 

=== Lisääntymistavat ja sukupuolet ===

== Taksonomia ==

=== Yleistä ===

 

Laajasta monimuotoisuudestaan huolimatta muutamien piirteiden voidaan katsoa yhdistävän kattavasti kaikkia eläimiä. Eläimet ovat monisoluisia ja niiden soluissa on sen toimintaa ohjaava yksikkö, [[tuma]]. Lisäksi ne ovat toisenvaraisia, jolloin niiden soluissa ei ole yhteyttämiskykyisiä soluelimiä, kuten vaikkapa [[kasvit|kasveilla]] on [[fotosynteesi]]ä ylläpitäviä [[viherhiukkanen|viherhiukkasia]]. Eläinsoluilta puuttuu kokonaan soluseinä, joka löytyy [[sienet|sieniltä]] ([[kitiini]]ä) ja kasveilta ([[selluloosa]]a). Suurimmalla osalla eläimistä on liikkumiskyky ainakin osan aikaa niiden elämästä ja alkionkehityksessä niiden elimet muodostuvat kahdesta tai kolmesta solukerroksesta (ekto-, meso-, ja endodermi).

Ensimmäisiä monisoluisia olivat nivelmadot ja polttiaiseläimet. Tähän samaan ajanjaksoon osuu myös suvullisen lisääntymisen kehittyminen, joka on käytännössä tarkoittanut perinnöllisen muuntelun suurta kasvua. Kaikki elämä oli kuitenkin vielä elämän synnyinkodissa eli vedessä, joka oli tarjonnut tehokkaan suojan UV- ja muulta kosmiselta säteilyltä. Kambrikaudelta taas on löydetty suunnaton määrä eri fossiileja, jotka kielivät siitä, että eläinkunnan nykyiset pääjaksot olivat kehittyneet jo viimeistään kauden lopulla (500 mvs.). Tähän äkilliseen elämän monimuotoistumiseen viitataan termillä [[kambrikauden räjähdys]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://koivu.luomus.fi/verkkonayttelyt/elamanhistoria/kambrin_rajahdys.htm#otsikko | Nimeke = Kambrin räjähdys: elämän monimuotoistuminen | Julkaisu = Elämän historia -verkkonäyttely | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo | Ajankohta = 2004 | Viitattu = 31.10.2014}}</ref>

 

 

Osa maan lähellä eläneistä kaloista sopeutui vähitellen maaelämään. Näistä kehittyivät sammakot ja matelijat. Matelijoiden joukosta löytyi niin kasvin- kuin lihansyöjiäkin. Maalla esiintyi myös hyönteisiä, suurin osa näistä oli [[Blattoptera|nykyisten kovakuoriaisten sukulaisia]]. Matelijat syrjäyttivät permikauden lopulla sammakkoeläimet nopean lisääntymisen ja kehittymisen ansiosta. Meressä elämä oli edelleen monipuolisempaa: merisiilejä, kotiloita, lonkerojalkaisia. Permikausi päättyi laajaan massasukupuuttoon, jonka myötä ilmeisesti lähes 95 % kaikista eliölajeista kuoli. Mukana muun muassa [[trilobiitit]]. Ilmeisesti ilmaston muuttumisesta johtunut permikauden sukupuutto on elämän historian suurin sukupuutto, joskin nykyinen ihmisen toiminnasta johtuva sukupuutto saattaa ohittaa sen laajuudessaan.<ref>Arvioiden mukaan lajeja häviää päivittäin kymmeniä, jolloin permikauden sukupuuttoa vastaava tilanne saavutettaisiin muutamassa sadassa vuodessa. Permikauden sukupuuton aikaskaala oli kuitenkin miljoonia vuosia.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://koivu.luomus.fi/verkkonayttelyt/elamanhistoria/permi_kallo.htm#otsikko | Nimeke = Massasukupuutto | Julkaisu = Elämän historia -verkkonäyttely | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo | Ajankohta = 2004 | Viitattu = 31.10.2014}}</ref>