Ero sivun ”Normandian maihinnousu” versioiden välillä

| tappiot1 = n.noin 45&nbsp;000 kuollutta,<br>n. 173&nbsp;000 haavoittunutta tai kadonnutta<ref name="eb-casualties">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/media/40555/The-exact-number-of-casualties-suffered-in-the-invasion-of | Nimeke =Normandy Invasion: estimated battle casualties | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija =Encyclopædia Britannica | Viitattu = 23.3.2015 }}</ref>

| tappiot2 = n.noin 30&nbsp;000 kuollutta,<br>n. 80&nbsp;000 haavoittunutta,<br>n. 60 000&nbsp;kadonnutta,<br>n. 150&nbsp;000 vangittua<ref name="eb-casualties" />

'''Normandian maihinnousu''' oli läntisten [[liittoutuneet|liittoutuneiden]] armeijoiden Pohjois-Ranskaan tekemä suuri maihinnousu [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] vuonna 1944. Sitä kutsuttiin nimellä '''Operation Overlord'''. [[Natsi-Saksa]] oli miehittänyt tuolloin Ranskan ja menetti alueitaan [[Itärintama (toinen maailmansota)|itärintamalla]]. Liittoutuneet pyrkivät avaamaan uuden rintaman Saksaa vastaan. Saksalaiset olivat rakentaneet pitkää "[[Atlantin valli|Atlantin valliksi]]" kutsututtua puolustusketjua jo vuodesta 1940. Saksassa tiedettiin, että maihinnousu tulisi, muttei sen tarkkaa aikaa ja paikkaa. Iso-Britannian sotilas- ja tiedusteluviranomaiset harhauttivat saksalaiset uskomaan, että maihinnousu tapahtuisi [[Calais|Calaisin]] lähellä. Liittoutuneet pommittivat Pohjois-Ranskaa kuukausia ennen maihinnousua ja pudottivat laskuvarjojoukkoja joihinkin kohtiin jo yöllä. Pari tuntia ennen hyökkäystä laivatykistö ja pommikoneet alkoivat moukaroida Atlantin vallin asemia. Aamulla 6. kesäkuuta lello 6:30 1944 koitti D-Day:ksi kutsuttu hetki, jolloin liittoutuneiden maihinnousualukset rantautuivat Normandiaan monessa eri kohtaa.<ref name ="WW2">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke =Battle of Normandy, also known as D-Day or Operation Overlord | Osoite =http://www.world-war-2.info/battles/bt_2.php | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija =Otherground, LLC | Viitattu =14.10.2007 | Kieli = {{en}} }}</ref>. Yhdysvaltain, Iso-Britannian, Kanadan ja Vapaan Ranskan armeijat onnistuivat siirtämään jo ensimmäisen hyökkäyspäivän aikana noin 150000 miestä erillisiin sillanpäihin. Saksalaiset viivyttelivät apujoukkojen siirrossa 12 tuntia. Suuria tappioita tuli liittoutuneille kahdella kaistaleella, [[Normandian maihinnousu#Juno Beach|Juno Beachilla]] ja [[Normandian maihinnousu#Omaha Beach|Omaha Beachilla]]. Liittoutuneet kykenivät yhdistämään sillanpään eri asemat 13. kesäkuuta. Sitten hyökkäys juuttui pitkäksi aikaa lähes paikoilleen saksalaisten ankaran vastarinnan ja rikkonaisen maaston takia. Mutta toisaalta saksalaisten voimat eivät riittäneet sillanpään tuhoamiseen. Saksalaisilla oli parempi panssari- ja tykistöaseistus ja taitoa torjua liittoutuneiden tankkeja, mutta mies-, tarvike- ja ammuspulaa. Saksan armeijan pääosa oli sidottu itärintamalle. Liittoutuneilla oli ilmaylivoima ja he saattoivat täydentää joukkojaan.

Maihinnousuun osallistui Yhdysvallat, joka oli liittynyt sotaan verrattain myöhään. Normandian maihinnousu on tapahtuma, jossa Yhdysvaltojen joukot tulivat Eurooppaan. Tapahtuma oli merkittävä sodan kulun kannalta, sillä Natsinatsi-Saksa oli tuleva joutumaan kahden rintaman sotaan eli sekä itärintamalla että länsirintamalla sodittiin samaan aikaan. Lännestä päin joukot etenivät kohti Berliiniä ja myöhemmin sota päättyi Berliinin valloittamiseen ja Natsinatsi-Saksan antautumiseen.

Operaation aloittamiselle kriittisenä reunaehtona oli oikea säätila, jota arvioivat niin brittiläiset kuin yhdysvaltalaisetkin [[meteorologi]]t. Operaatiota suunniteltiin toukokuuksi tai kesäkuun alkupäiviksi. Ylipäällikkö Eisenhowerin päämeteorologina toimi skotlantilainen tohtori [[James Stagg]], joka oli tehtäväänsä varten ylennetty [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien]] [[eversti]]ksi. Sääennusteita laativan ryhmän ennusteiden toimivuuden kokeilemiseksi oli huhtikuusta 1944 alkaen sotilasjohdolle annettu maanantaisin kolmen vuorokauden sääennuste, jota verrattiin toteutuneeseen säähän.<ref>Normandia 1944, sivut 9-11, luku 1 Päätös, [[Antony Beevor]], suomentajaNormandia Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kellosivut 13:439–11 [[EEST]]</ref>

Maihinnousuun valmistautumiseksi tietoturvallisuuden vuoksi 17. huhtikuuta 1944 oli diplomaattista koskemattomuutta periaatteessa nauttiva ulkomaisten diplomaattien tietoliikenne alistettu sensuurille. Lisäksi britit suorittivat lukuisia hämäysoperaatiota, jotteivät saksalaiset olisi keskittäneet puolustustaan todennäköisimmille alueille, vaan jakaisivat voimansa. Hämäyksiä suunnitteli keskitetysti [[XX-komitea]] ({{k-en|XX committee}}), jonka aikaansaannoksia olivat muun muassa [[operaatio Fortitude]].<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 11, luku 1 Päätös, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 13:43 [[EEST]]</ref>

Operaatio suunniteltiin aloitettavaksi 2. kesäkuuta, mutta 1. kesäkuuta [[Scapa Flow|Scapa Flow’n]] sääasemien havaintojen mukaan [[Atlantin valtameri|Pohjois-Atlantille]] oli kehittymässä syviä matalapaineita. Sateinen ja pilvinen sää olisi voinut vaarantaa hyökkäyksen ensimmäisen aallon 130&nbsp;000 sotilaan ja toisen aallon 45&nbsp;000 sotilaan onnistumisen ilmatuen toimittamisen vaikeuden ja toisaalta merenkäynnin vaikeuksien vuoksi.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 10, luku 1 Päätös, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 13:43 [[EEST]]</ref>

Poliittisesti Normandian maihinnousu synnytti jännittyneen tilanteen Ranskan valtionpäämieheksi pyrkineen eversti [[Charles de Gaulle]]n ja vanhanaikaista imperialismia vastustaneen [[Franklin Roosevelt]]in kesken. Roosevelt ei mitenkään halunnut tukea de Gaullea pyrkimyksissä käyttää Normandian maihinnousua syynä tulla Ranskan autoritääriseksi valtionpäämieheksi ilman Ranskassa järjestettäviä vapaita vaaleja. Se, että Rooseveltin hallinto kieltäytyi antamasta de Gaullelle virallista tunnustusta tai tehdä siihen viittaavia toimia, jotta tämä olisi tunnustettu osapuoleksi brittien tapaan, aiheutti de Gaullen näkökulmasta tilanteen, jossa liittoutuneiden vapauttamaa Ranskaa olisi hallinnut brittien ja yhdysvaltalaisten vallitsema [[liittoutuneiden miehitettyjen alueiden sotilashallitus]] (englanniksi AMGOT - the allied military government of occupied territories) siksi, kunnes Ranska olisi kokonaan vapautettu ja vaalit kyettäisiin järjestämään.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 26, luku 2 Lothringenin ristin kantaja, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 14:02 [[EEST]]</ref>

Yli 6&nbsp;000 alusta olisi mukana invaasiossa amiraali Sir [[Bertram Ramsay]]n alaisuudessa – mukaan lukien vajaat 5&nbsp;000 maihinnousualusta, kuusi [[taistelulaiva]]a, neljä [[panssaritykkivene]]ttä, kaksikymmentäkolme [[risteilijä]]ä, 104 [[hävittäjä]]ä sekä 152 [[saattoalus]]ta.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivut 83, luku 6 Armada ylittää kanaalin, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 19:56 [[EEST]]</ref>

Marraskuussa [[1943]], kun [[Adolf Hitler]] päätti, ettei maihinnousun uhka Ranskaan ollut enää sivuutettavissa, [[sotamarsalkka]] [[Erwin Rommel]] nimitettiin rannikkopuolustuksen tarkastajaksi ja myöhemmin johtamaan [[Armeijaryhmä B (Italia)|armeijaryhmä B:tä]], johon kuuluivat pohjoisen Ranskan maajoukot. Rommel uskoi vakaasti, että ainoa mahdollisuus voittaa hyökkäys olisi panssarivaunuin tehtävä vastahyökkäys rannoille mahdollisimman aikaisin ja halusi ainakin jonkin verran panssareita sijoitettavan tarpeeksi lähelle rantoja valmiina vastahyökkäykseen. [[Eteen työnnetty puolustus|Eteen työnnetyn puolustuksen]] ajatus perustui siihen, että mikäli panssarivaunut olisivat [[strateginen reservi|strategisessa reservissä]] keskitettynä kaukana maihinnousurannikosta, niiden tuominen taistelualueelle tulisi mahdottomaksi siksi, että liittoutuneet ilmaylivoimallaan pyrkisivät estämään siirron, minkä vuoksi puolustus tulisi rakentaa etukäteen arvioidulle alueelle. Rommel oli [[Afrika Korps]]issa tutustunut liittoutuneiden ilmaylivoimaan komentajana. Esikuntapaikakseen Rommel valitsi Rochefoucauldin herttuan kodin, [[La Roche-Guyon]]in linnan, alimmat kerrokset [[Val-d'Oise]]n departementissa. Rommelin näkökulmasta todennäköisin maihinnousualue oli [[Pas-de-Calais]] ja toiseksi todennäköisin [[Normandia]]. Rommel vaati [[puolustushaara|puolustushaarojen]] yhdistämistä alueellisesti yhden operatiivisen sotilasjohdon alaisuuteen. Ilmavoimien ja laivaston alistaminen rannikon puolustuksen johdolle ei käynyt [[ilmailuministeri]] [[Herman Göring]]ille eikä [[suuramiraali]] [[Karl Dönitz]]ille.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 44, luku 3 Englannin kanaalin vartiointi, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 14:24 [[EEST]]</ref>

[[SOE|SOE:n]] mukaan se oli yhteydessä Ranskan vastarintaliikkeen 137 radioasemaan ja että Ranskan vastarintaliikkeen kokonaisvahvuus oli keväällä 1944 noin 350&nbsp;000 jäsentä, joista 100&nbsp;000:lla oli tuliaseita ja 10&nbsp;000:lla enemmän ammuksia kuin mikä tarvittaisiin yhdeksi taistelupäiväksi. Vastarintaliike ei olisi kyennyt taistelemaan, mutta se tuki maihinnousua tuhotöillä ja tiedustelulla. Tuhotöiden tekemisessä oli keskeisellä sijalla Ranskan vastarintaliikkeen rautateiden vastarintaliike, [[Résistance-Fer]], joka arvioi saksalaisten toimittamia joukkojensiirtoja divisioonan tarkkuudella sotilasjunien määrien perusteella. [[SS-divisioona Hitlerjugend|12. SS-panssaridivisioona Hitlerjugend]] arvioitiin miltei täysvahvuiseksi sillä perusteella, että sen kuljetuksiin oli tarvittu 84 tavarajunaa.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivut 54-55, luku 4 Hyökkäysalueen sulkeminen, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 14:56 [[EEST]]</ref>

Tuhotoiminnan ansiosta raideliikenne seisahtui [[Bourgogne]]ssa ja [[Itä-Ranska]]ssa [[Suur-Saksan valtakunta|Suur-Saksan valtakunnan]] rajalle saakka. [[Dijon]]in seudulla katkaistiin 37 rautatielinjaa. Vastatoimina [[Résistance-Fer]]in toiminnalle saksalaiset teloittivat Ranskan rautatieläisiä ja kolmetuhatta heistä lähetettiin Saksaan leireille. Saksalaiset joutuivat korvaamaan Ranskan rautatieläisten puutteen tuomalla 2&nbsp;500 saksalaista rautatieläistä Ranskan rautateille.<ref>Beevor, Normandia 1944, sivu 55, luku 4 Hyökkäysalueen sulkeminen, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 14:56 [[EEST]]</ref> Rautateiden pommittaminen tai rautatien tuhoaminen pakotti panssarijoukot siirtymään maitse, joka lisäsi siirron polttoainekulutusta ja myös telaketjujen kulumista.

Osana [[taloudellinen sodankäynti|taloudellista sodankäyntiä]] [[Yhdysvaltain 8. ilmavoimat]] pommittivat öljynpumppaamoja ja öljynjalostamoja, joilla aiheutettiin moottoroiduille joukoille polttoainepulaa.<ref name="suomalainen.com">Beevor, Normandia 1944, sivu 55, luku 4 Hyökkäysalueen sulkeminen, [[Antony Beevor]], suomentaja Jorma-Veikko Sappinen, [[WSOY]], [[Helsinki]] 2009, [[WS Bookwell]] Oy, [[Juva]] 2009, ISBN 978-951-0-35306-6, http://www.suomalainen.com/fi/Normandia-1944-sku-P9789510369364 ,viitattu 16. toukokuuta 2012 kello 15:03 [[EEST]]</ref>

*5. kesäkuuta. illalla Englannin kanaalissa raivonnut myrsky tyyntyy. 21:30 BBC lähettää salasanoman, minkä mukaan Ranskan vastarintaliike tekee yli 1000 iskua saksalaisille tärkeisiin kohteisiin. SS kostaa tämän mm. tekemällä ratsioita ranskalaisiin kyliin. Noin kello 20:.30 maihinnouslaivasto lähtee liikkeelle "Piccadilly Circusista".

* 5. - 6–6. kesäkuuta – Yhdysvaltalaisten 82. ja 101. laskuvarjodivisioona ja brittien 6. laskuvarjodivisioona tekevät maahanlaskun. Kello 3:14 liittoutuneet aloittavat saksalaisten asemiin raskaan ilmapommituksen, joka on osin epätarkkaa. Kello 5:16 jälkeen laivasto alkaa tulittaa saksalaisten asemia.

* 6. kesäkuuta – Mereltä tulevat [[D-Day|D-Dayn]] maihinnousut kello 6:30-7:.30–7.45. Utahin kaistalla tapahtuva ensimmäinen sujuu melko hyvin. Amerikkalaiset kärsivät [[Omahan kaista|Omahan]] ja kanadalaiset Junon kaistalla tuhansien miesten tappioita. Kello 12:00-13:.00–13.00 liittoutuneet nousevat tasangolle, ja avaavat tien sisämaahan. Mutta Omaha-rannalla edetään päivän aikana vain 1,5 km. Mutta liittoutuneet eivät saavuta tavoitteitaan, yhtenäistä sillanpäätä. Saksalaiset alkavat siirtää joukkoja vasta 17.00. Saksalaisten 21 PsD:n vastahyökkäys eräässä kohdassa etenee lähelle rantaa 19:00 , mutta sakasalaiset vetävät panssarinsa pois 21:00. Yön alkaessa maihin on noussut viisi divisioonaa.

* 12. - 13–13. kesäkuuta liittoutuneet yhdistävät sillanpääaseman erilliset saarekkeet.

* 18.-21–21. kesäkuuta amerikkalaiset valtaavat suuren osan Cotentinin niemimaasta<ref name="Bauer_1974_541">Toinen maailmansiota 3, WSOY 1974, ISBN 951-0-05843-2, s 541</ref>

* 20. - 21–21. kesäkuuta amerikkalaiset saartavat Cherbourgin<ref>Tippelkirch, 3. osa, s 428</ref>.

* 25. - 29–29. kesäkuuta – Operaatio Epsom, hyökkäys lännessä Caenista, jonka saksalaiset torjuvat.

* 24. kesäkuuta 28. kesäkuuta amerikkalaiset valtaavat Cherbourgin, vastarintaa vielä 3. heinäkuuta<ref name="Willmott_2005_226">Willmott 2005, s. 226</ref>. Saksalaiset olivat miinoittaneet Cherbourgin sataman.

* 8.- 9–9. heinäkuuta britit valtaavat Caenin pohjoispuoliskon

* 18-22.–22. heinäkuuta operaatio Goodwood, loput Caenista briteille. Britit etenevät 5-105–10 km, mutta kärsivät suuria tappioita.

* 18. - 19–19. heinäkuuta amerikkalaiset etenevät Saint Lohon<ref>Tippelkirch 3, s. 441</ref>

* 24. heinäkuuta Yhdysvaltain operaatio Cobra alkaa, menestyy alussa huonosti, mutta läpimurto syntyy seuraavana päivänä raskaan pommituksen ja tykistötulen ansiosta.<ref name="Mann_2012_176"> oisenToisen maailmansodan suuret taistelut, toim. Chris Mann, Gummerus 2012, UISBNISBN 978-951-20-8927-7, s. 176</ref> Britit ja kanadalaiset menestyvät rintamillaan huonommin ja etenevät hitaasti.

*7-13.–13. elokuuta Brittien operaatio Totalize kohtaa suuria tappioita ja juuttuu.

* n.noin 13. elokuuta liittoutuneet melkein saartavat saksalaisten päävoimat Falaisen lähistöille

*21-30.–30. elokuuta saksalaiset vetäytyvät Seinen yli.

*17.-27–27.9. liittoutuneiden operaatio Market garden, yritys edetä nopeasti Reinin yli, päättyy epäonnistumiseen huonon tiedustelun, valmistelujen ja saksalaisten odotetua voimakakamman vastarinan takia.

! Liittoutuneiden tappiot 6.-20–20. kesäkuuta 1944