Ero sivun ”I. K. Inha” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty linkkejä Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta |
lähteetön-m, kh, verkkolähteen elvytys |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Inha_I_K.jpg|thumb|250px|I. K. Inha]]
{{lähteetön}}
'''I. K. Inha''' (alkuaan '''Konrad Into Nyström''', [[12. marraskuuta]] [[1865]] [[Virrat]] – [[3. huhtikuuta]] [[1930]] [[Helsinki]]) oli valokuvaaja, kirjailija, suomentaja ja toimittaja. Inha on [[suomalainen valokuva|suomalaisen valokuvauksen]] suuria mestareita. Hän on kunnostautunut eritoten [[kansanperinne|kansanperinteen]], vanhan elämänmuodon ja Suomen [[maisema|maisemien]] tallentajana. Paitsi luonnontunnelmien kuvaaja ja perinteentallentaja, Inha oli myös merkittävä [[modernisaatio|modernisaation]] kuvaaja.
I.K.Inha kuoli leukemiaan vuonna 1930.
Rivi 10 ⟶ 11:
Vuosina 1889–1890 Inha kuvasi maisemia Saksassa, Itävallassa ja Italiassa. [[Suomen taiteen kultakausi|Suomen taiteen kultakauden]] muiden mestarien tavoin myös Inha toi kansainvälisiä vaikutteita [[Suomen taide|Suomen taiteeseen]], mutta omimman ilmaisun juuret olivat salomaiden ja rajaseutujen maisemissa. Kiertävän legendan mukaan Inha kävi kaikissa Suomen pitäjissä.
Vuonna 1892 Inha kuvasi Pohjois-Suomen maisemia Atelier Apollon omistaneen [[Karl Emil Ståhlberg|K. E. Ståhlbergin]] toimeksiannosta. Kuvia esitettiin näyttelyssä ja niitä vedostettiin myyntiä varten. Vuonna 1893 Inha kuvasi Itä-Suomen maisemia. Näistäkin kuvista muodostettiin näyttely ja vedostettiin myyntikopioita.
Huhtikuussa 1894 Inha lähti [[Kustaa Karjalainen|K. F. Karjalaisen]] kanssa [[Vienan Karjala]]an kuvausmatkalle. Siellä hän kuvasi asukkaiden elinympäristöä, heidän elämäänsä ja tapakulttuuriaan. Matkan tuloksena oli yli 200 esteettisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää kuvaa, joista noin puolet oli esillä näyttelyssä marras- ja joulukuussa 1894.
1895 Inha kiersi Suomea polkupyörällä lähes koko vuoden
1898 Inha kuvasi Atelier Apollon maisemasarjaan lisää kuvia Turun ja Helsingin saaristoista sekä Lounais-Suomesta.
Rivi 20 ⟶ 21:
1899 Inha kuvasi Maataloushallitukselle suomalaista maanviljelystyötä. Kuvat olivat esillä [[Pariisi]]n maailmannäyttelyssä 1900. Samana vuonna hän kuvasi myös Otavalle suomalaista tervakulttuuria Oulujoella. Tarkoituksena oli julkaista [[Teuvo Pakkala]]n kanssa yhteiskirja. Pakkalalta jäi teksti kuitenkin kirjoittamatta ja kirja jäi julkaisematta.
Inha jatkoi 1900-luvun alussa
Vuonna 1908 Inha kuvasi Helsinkiä [[WSOY|WSOY:lle]] Savolais-Karjalaisen osakunnan toimittamaa Helsinki-opasta varten. Kirjaan käytettiin kuitenkin vain 60 kuvaa, ja 130 jäi käyttämättä arkistoon. Vuonna 2009 niistä koottiin teos ''Helsinki – valon kaupunki. I. K. Inhan valokuvia 1900-luvun alun Helsingistä''. Negatiivit on nyt lahjoitettu [[Suomen valokuvataiteen museo]]on.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä =Anu Uimonen | Otsikko =Valo hyväilee menneen ajan Helsinkiä | Julkaisu =Helsingin Sanomat | Ajankohta =9.4.2009 | Sivut =C1 | Selite =nettilähde vaatii käyttäjätunnuksen| www =http://www.hs.fi/
Vuosina 1913–1914 Inhan pitkäaikainen kustantaja WSOY tilasi uusia maisemakuvia käsittelevän sarjan. Maisemakuvien takia Inha ei enää lähtenyt kiertämään Suomea laajalti, vaan asettui kahdeksi kesäksi Padasjoelle ja talviksi Lohjan ja Virtain maisemiin. Tilaus tehtiin ilman varsinaista käyttötarkoitusta, motiivina lähinnä hyvän työntekijän pitäminen leivässä. Käytetylle rahalle löytyi varmasti vastinetta myöhemmin, sillä sarjan kuvat löysivät tiensä useisiin sotien välisenä aikana julkaistuihin kuvateoksiin.
Inha oli 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella suomalaisen valokuvauksen merkittävin maisema- ja miljöökuvaaja sekä dokumentaristi. Alalla oli kovaa kilpailua. Maisemia kiersivät kuvaamassa [[Karl Granit]], [[Daniel Nyblin]], [[Vivi Richter]] ja moni muu. Kilpailuasetelma saattoi lisätä työintoa. Inha nousi suomalaisen kansallisen maisemakuvaston merkittävimmäksi yksittäiseksi vaikuttajaksi. Vaikka hän jo elinaikanaan sai tunnustusta [[valokuvataide|valokuvataiteestaan]], niin etenkin 1900-luvun alussa ja puolivälissä hänen kuviaan julkaistiin runsaasti anonyymisti, tekijää mainitsematta. Suuri osa hänen kuvaamistaan negatiiveista on kadonnut, mutta eri arkistoihin on levinnyt runsaasti hänen töitään vedoksina.
| |||