Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

38 merkkiä poistettu ,  4 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(Kumottu muokkaus 15609902, jonka teki CommonsDelinker (keskustelu))
{{Valtionjohto
| nimi = Zhou Enlai
| kuva = [[FileTiedosto:Zhou Enlai MeiyuanXincun17 Nanjing 1946.jpg|200px250px]]
| kuvateksti =
| arvo = [[Kiinan kansantasavallan pääministeri]]
| huom =
}}
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta [[1949]] kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101-2101–102| Selite = Mitä Missä Milloin- kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
==Varhaiset vuodet==
 
Zhou syntyi [[Huai’an|Huai’anissa]]issa, [[Jiangsu|Jiangsun maakunnassa]], ja hänet [[Adoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin [[Hebei|Hebein maakuntaan]]. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915&ndash;19181915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna [[1920]] hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|EnglannissaBritanniassa]] ja [[Saksa]]ssa. Zhou liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna [[1921]], ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä pidetään puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />
 
Hän meni naimisiin [[8. elokuuta]] [[1925]] opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia "vallankumouksellisten”vallankumouksellisten marttyyrien"marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].
 
==Poliittinen ura==
[[KuvaTiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|200pxupright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954.]]
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden [[1919]] [[Toukokuun neljännen päivän liike|Toukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna [[1920]] Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna [[1921]] hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm />
 
Vuonna 1923 Etelä-Kiinaa presidenttinä hallinnut [[Sun Yat-sen]] solmi avunantosopimuksen kommunistisen [[Komintern]]in kanssa. Tämä loi mahdollisuuden sekä kansallisen [[kuomintang]]-puolueen että [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] muodostumiselle. Palattuaan Kiinaan Zhou palveli [[Kanton]]issa Whampoan Sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana sen perustamisvuonna [[1926]]. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona [[Tšiang Kai-šek]]in kansalliselle puolueelle.<ref name=mmm />
 
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna [[1926]] hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangille. Kun kuomintang erosi kommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan valkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkä marssi|Pitkään marssiin]].
 
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Tšiang Kai-šekin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan-JapaninKiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan-JapaninKiinan–Japanin sodan]] ajan kommunistipuolueen suurlähettiläänä Chiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] edeltäneisiin epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
 
Vuonna 1949, Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] ([[1954]]) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Kulttuurivallankumous#Suuri_harppaus_.281958.26ndash.3B1960.29Suuri harppaus|Suurensuuren harppauksen]] ([[1958]]) ja [[Kulttuurivallankumous|Kulttuurivallankumouksenkulttuurivallankumouksen]] ([[1966]]&ndash;[[1976]]1966–1976) ajan. Hän ajoi "neljää”neljää modernisaatiota"modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaaoottisenakaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi, eikä Mao ei osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
{{Commons-rivi|Zhou Enlai}}
 
[[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]
70 349

muokkausta