|
'''Rajageminaatio''' eli '''rajakahdennus''', '''alku- tai loppukahdennus''' (joskus myös ''jäännöslopuke'', ''aspiraatio'' tai ''loppuhenkonen'') on suomen kielelle tyypillinen [[sandhi|sandhi-ilmiö]] eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.
'''Rajakahdennus''' tai '''loppukahdennus''' (vanhentunut '''jäännöslopuke''', joskus myös ''aspiraatio'', ''rajageminaatio'' tai ''loppuhenkonen'') tarkoittaa tiettyjen [[suomen kieli|suomen kielten]] sanojen ja sanamuotojen lopussa esiintyvää äännettä [[assimilaatio (fonetiikka)|assimilaationa]] seuraavan sanan kanssa. Jäännöslopuke ei ole [[foneemi]], vaan aikaisemman sananloppuisen konsonantin jäänne, jonka äännearvo on eri tapauksissa erilainen. Seuraavan sanan alkaessa konsonantilla tämä konsonantti saattaa kahdentua (paitsi jos sanat kuuluvat eri virkkeisiin), esimerkiksi "tule tänne" ääntyy /tule'tänne/ (siis tule-sana loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pieni tauko) tai /tulettänne/, josta käytetään nimitystä loppukahdennus. Virkkeen lopussa rajageminaatiota vastaa kato, esim. virkkeen ''tahtoisin huutaa'' muoto ''huutaa'' ääntyy samalla tavalla kuin virkkeen ''lapsi huutaa'' muoto ''huutaa'', vaikka edellisessä tapauksessa ''huutaa'' onkin ensimmäisen infinitiivin lyhyempi muoto ja jälkimmäisessä yksikön kolmas persoona (ensimmäisen infinitiivin lyhyempään muotoon kuuluu rajageminaatio mutta ei yksikön kolmanteen persoonaan).
Rajageminaatio näkyy seuraavan sanan alkukonsonantin geminoitumisena: esimerkiksi ''mene pois'' äännetään "meneppois" [menepːois]. Jos seuraava sana alkaa vokaalilla, sanarajalla voi esiintyä pidentynyt [[glottaaliklusiili]]: [meneʔ ʔulos]. Rajageminaatio vaikuttaa myös yhdyssanan osien rajalla ja liitepartikkelien edellä, kuten [sɑdekːatos] ja [rikkɑillekːin].<ref>ISK §34, Suomi et al. s. 44.</ref>
Paitsi sanarajan kohdalla, esiintyy jäännöslopuke myös [[yhdyssana]]n osien rajalla (esim. ''hernekeitto'' /hernekkeitto/) sekä [[liitepartikkeli]]en edellä (esim. ''annapas'' /annappas/).
Historiallisesti rajageminaation laukaisevat muodot ovat päättyneet konsonanttiin, joka on kuitenkin kadonnut nykykielestä.<ref>ISK §34.</ref> Kielitieteellisessä tekstissä rajageminaation laukaisijaksi voidaan olettaa "x-morfeemi", joka merkitään rivinylisellä x-kirjaimella, esimerkiksi ''sade<sup>x</sup>''.<ref>Karlsson 1983 s. 349, Suomi et al. s. 44.</ref>
Vokaalialkuisen sanan edellä jäännöslopukkeen ääntämistä ei nykykielessä vaadita, mutta sen ääntäminen katkoäänteenä on sallittu.<ref>Nykysuomen käsikirja</ref> Kyseistä katkoäännettä on pidetty kovana [[aluke|alukkeena]],<ref>Otavan Iso Fokus, osa 1, s. 144</ref> mutta sitä on kutsuttu myös [[glottaaliklusiili]]ksi. Sen foneettinen merkki on ʔ. Esim. "anna olla" voidaan ääntää /annaʔolla/ mutta myös ilman glottaaliklusiilia /anna olla/ Glottaaliklusiilista käytetään joskus nimitystä loppuhenkonen tai [[aspiraatio]], joista viimeksi mainittu on tässä yhteydessä kuitenkin harhaanjohtava, koska glottaaliklusiili ei ole aspiroitu äänne.
Rajageminaation esiintyminen vaihtelee, mutta se on säännöllisintä seuraavissa sananmuototyypeissä:<ref>ISK §34-35.</ref>
Jäännöslopuketta ei merkitä oikeinkirjoituksessa. Kielitieteessä jäännöslopuke merkitään tavallisesti x-kirjaimen yläindeksinä - myös silloin, kun se ei äänny. Suomen kielen historiassa jäännöslopukkeen tilalla on aiemmin ollut sananloppuinen [[Soinniton velaariklusiili|[k]-äänne]] tai [[Glottaalifrikatiivi|[h]-äänne]] suurimmassa osassa tapauksia mutta sanan ''kolme'' tapauksessa [[Soinniton alveolaarinen klusiili|[t]-äänne]].
* A-infinitiivi: ''saako tulla<sup>x</sup>''
* indikatiivin preesensin kieltomuoto: ''en ota<sup>x</sup>''
* 2. persoonan imperatiivi: ''tule<sup>x</sup>'', ''anna<sup>x</sup>''
* e-päätteisten sanojen yksikön nominatiivi: ''sade<sup>x</sup>'', puolue<sup>x</sup>''.<ref>
Muita sanaryhmiä ovat:
Jäännöslopuke esiintyy vain tiettyjen vokaaliloppuisten sanojen kohdalla. Tärkeimmät sanaryhmät ovat
* useimmat e-loppuisten [[substantiivi]]en ja [[adjektiivi]]en perusmuodot, esim. ''herne kasvaa'' /hernekkasvaa/. (Varsinkin eteläpohjalaismurteissa näissä sanoissa voi olla loppukonsonantin paikalla -t tai -s, kuten nimissä Hernesniemi, Venetpalo), mutta jäännöslopuketta ei ole sanoissa ''nukke'' eikä ''kaase'' (vanhanaikaisten häiden kruunupäämorsian) eikä yleisissä e-loppuisissa etunimissä kuten esimerkiksi nimissä [[Anne]], [[Kalle]], [[Ville]]
* [[allatiivi]]muodot, esim. ''lapsille vaatetta'' /lapsillevvaatetta/
* kolmannen persoonan [[omistusliite]], esim. ''isänsä luvalla'' /isänsälluvalla/
* 1. [[infinitiivi]]n lyhyt muoto, esim. ''juosta kovaa'' /juostakkovaa/
* [[imperatiivi]]n yksikön 2. persoona sekä muodoltaan samanlainen kielteinen preesensmuoto, esim. ''tule tänne'' /tulettänne/, ''hän ei tule tänne'' /hän ei tulettänne/
* [[adverbi]]t, joiden lopussa on johdin -''nne'', ''-tse'' ([[prolatiivi]]), ''-ti'' tai ''sti'', esim. ''meritse'', ''ääneti''.
* sanat ''kolme'' ja ''itse''. ''Kolme''-sanan kohdalla jäännöslopuke voi myös jäädä pois.
==Kirjoitustapoja==
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = ISK = Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja-Riitta & Alho, Irja| Nimeke = Iso suomen kielioppi| Vuosi = 2004| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = SKS| Tunniste = ISBN 951-746-557-2| www = http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php| www-teksti = VISK: Ison suomen kieliopin verkkoversio}}
* Kielitoimiston sanakirja: [http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=%20rajakahdennus&SearchWord=%20rajakahdennus&page=results rajakahdennus]
* {{Kirjaviite | Tekijä = Karlsson, Fred | Nimeke = Suomen kielen äänne- ja muotorakenne| Vuosi = 1982| Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-11633-5| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.6.2016 | Kieli = }}
* Kielitoimiston sanakirja: [http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?ListWord=%20j%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6slopuke&SearchWord=%20j%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6slopuke&page=results jäännöslopuke]
* {{Kirjaviite | Tekijä = Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka | Nimeke = Finnish Sound Structure. Phonetics, Phonology, Phonotactics and Prosody. | Vuosi = 2008| Julkaisupaikka = Oulu| Julkaisija = University of Oulu| Tunniste = ISBN 978-951-42-8984-2| www = http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-8984-2| Kieli = {{en}}}}
* http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu191.htm
* http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/jaannoslopuke.htm#jaannoslopuke
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
{{tynkä/Kieli}}
[[Luokka:Fonetiikka]]
[[Luokka:Suomen kieli]]
| 