Ero sivun ”Evoluutio” versioiden välillä

 

== Evoluutioteorian historia ==

{{Pääartikkeli|[[Evoluutioteorian historia]]}}

Ehdotus että eläinlaji voisi polveutua toisen lajin eläimestä voidaan jäljittää ensimmäisiin [[Esisokraatikot|esisokraattisiin]] kreikkalaisiin filosofeihin, kuten [[Anaksimandros|Anaksimandrokseen]] ja [[Empedokles|Empedoklekseen]].<ref>{{Kirjaviite |Tekijä1=Kirk, Geoffrey; Raven, John; Schofield, Malcolm |Vuosi=1983 |Nimeke=The Presocratic Philosophers: A Critical History with a Selection of Texts |Selite=2. painos |Julkaisupaikka=Cambridge; New York |Julkaisija=Cambridge University Press |Isbn=0-521-27455-9 |Lccn=82023505 |Oclc=9081712 |Sivut=100–142, 280–321 |Kieli={{en}} }}</ref> Tämänkaltaiset ehdotukset selviytyivät antiikin Roomaan asti. [[Runoilija]] ja [[filosofi]] [[Lucretius]] seurasi Empedokleksen jalanjäljissä ''[[Maailmankaikkeudesta (Lucretius)|Maailmankaikkeudesta]]'' ({{k-la|De rerum natura}}) -nimisellä teoksella.<ref name="Carus2011">{{Kirjaviite |Tekijä=Lucretius |Luku=Kirja V, rivit 855–877 |www=http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus%3Atext%3A1999.02.0131%3Abook%3D5%3Acard%3D855 |Nimeke=De Rerum Natura |Selite=Kääntänyt William Ellery Leonard (1916) |Julkaisupaikka=Medford/Somerville, MA |Julkaisija=Tufts University |Oclc=33233743 |Viitattu=15. elokuuta 2015 |Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Lehtiviite |Tekijä=Sedley, David |Vuosi=2003 |Otsikko=Lucretius and the New Empedocles |www=https://web.archive.org/web/20131217223958/http://lics.leeds.ac.uk/2003/200304.pdf |Tiedostomuoto=PDF |Julkaisu=Leeds International Classical Studies |Julkaisupaikka=Leeds, West Yorkshire, Englanti |Julkaisija=Leeds International Classics Seminar |Vuosikerta=2 |Numero=4 |Issn=1477-3643 |Viitattu=15. elokuuta 2015 |Kieli={{en}} }}</ref> Vastapainona näille [[Materialismi|materialistisille]] näkemyksille Aristoteles käsitti kaikkien luonnollisten asioiden&nbsp;– ei vain [[Elämä|elävien]] asioiden&nbsp;– olevan epätäydellisiä [[Aktuaalisuus ja potentiaalisuus|aktualisaatioita]] eri pysyvistä luonnollisista mahdollisuuksista, jotka tunnetaan "[[Ideaoppi|ideoina]]".<ref name="Torrey37">{{Lehtiviite |Tekijä= Torrey, Harry Beal; Felin, Frances |Ajankohta=maaliskuu 1937 |Otsikko=Was Aristotle an Evolutionist? |Julkaisu= The Quarterly Review of Biology |Vuosikerta=12 |Numero=1 |Sivut=1–18 |Doi=10.1086/394520 |Issn=0033-5770 |Jstor=2808399 |Kieli={{en}} }}</ref><ref name="Hull67">{{Lehtiviite |Tekijä=Hull, David L. |Ajankohta=joulukuu 1967 |Otsikko=The Metaphysics of Evolution |Julkaisu= The British Journal for the History of Science |Julkaisupaikka=Cambridge |Julkaisija= Cambridge University Press |Vuosikerta=3 |Numero=4 |Sivut=309–337 |Doi=10.1017/S0007087400002892 |Jstor=4024958 |Kieli={{en}} }}</ref> Tämä oli osa hänen [[Teleologia|teleologista]] ymmärrystä luonnosta, jossa kaikilla asioilla on tietty rooli jumalallisessa [[Kosmos|kosmisessa]] järjestyksessä. Tähän ajattelutapaan perustuvista variaatioista tuli vakiokäsitys [[Keskiaika|keskiajalla]] ja niitä integroitiin [[kristinusko]]n oppeihin.<ref name="Mason-1962" /> Aristoteles ei kuitenkaan vaatinut, että oikeat eläinlajit vastaisivat yksi-yhteen täsmällisten metafyysisten ideoiden kanssa, ja antoi esimerkkejä siitä miten uusia lajeja voisi syntyä.<ref name="Mason-1962">Mason: ''A History of the Sciences'', s. 43–44.</ref>

* Ray: ''Historia Plantarum''.</ref> Nämä lajit olivat [[Jumala]]n suunnittelemia mutta näyttivät erovaisuuksia paikallisten olosuhteiden takia. Myös [[Carl von Linné]]n vuonna 1735 esittämä biologinen luokittelujärjestelmä katsoi lajeja jumalallisen suunnitelman mukaisesti pysyvinä.<ref>{{Verkkoviite |osoite=http://www.ucmp.berkeley.edu/history/linnaeus.html |Nimeke=Carl Linnaeus (1707-1778) |Tekijä=Waggoner, Ben |Ajankohta=7.7.2000 |Julkaisija=University of California Museum of Paleontology |Julkaisupaikka=Berkeley, CA |Viitattu=15. elokuuta 2015 |Kieli={{en}} }}</ref>

 

Muut sen ajan [[Luonnonhistoria|naturalistit]] spekuloivat, että lajit voisivat ajan myötä muuttua evolutiivisesti luonnonlakeja seuraten. [[Pierre Louis Moreau de Maupertuis]] kirjoitti vuonna 1751, että lisääntymisen yhteydessä ilmenevät luonnolliset muutokset voisivat kasaantua useiden sukupolvien aikana ja tuottaa uusia lajeja.<ref>Bowler: ''Evolution: The History of an Idea'', s. 73–75.</ref> [[Georges Leclerc de Buffon]] ehdotti, että lajit voisivat degeneroitua eri organismeiksi, ja [[Erasmus Darwin]] ehdotti, että kaikki tasalämpöiset eläimet olisivat voineet polveutua yksittäisestä mikrobista (tai "filamentista").<ref>{{Verkkoviite |osoite=http://www.ucmp.berkeley.edu/history/Edarwin.html |Nimeke=Erasmus Darwin (1731-1802) |Ajankohta= 4. lokakuuta 1995 |sivusto=Evolution |Julkaisija=University of California Museum of Paleontology |Julkaisupaikka=Berkeley, CA |Viitattu= 15. elokuuta 2015 |kieli={{en}} }}</ref> Ensimmäinen täysin kehittynyt evolutiivinen järjestelmä oli [[Jean-Baptiste Lamarck]]in "transmutaatioteoria" vuodelta 1809.<ref>Lamarck: ''Philosophie Zoologique''</ref> Tämän järjestelmän mukaan, [[spontaani sikiäminen]] tuotti jatkuvasti yksinkertaisia elämänmuotoja, joilla oli luontainen taipumus progressiiviseen kehitykseen ja kehittyivät monimutkaisemmiksi eliöiksi paralleeleissa sukulinjoissa. Paikallisella tasolla, nämä sukulinjat adaptoituivat ympäristöön perimällä ominaisuudet, jotka olivat vanhempien käytössä.<ref name="Nardon_Grenier91">Nardon & Grenier: ''Symbiosis as a Source of Evolutionary Innovation: Speciation and Morphogenesis'', s. 162.</ref><ref name="Gould02">Gould: ''The Structure of Evolutionary Theory''.</ref> (Jälkimmäistä prosessia kutsuttiin myöhemmin [[Lamarckismi]]ksi.)<ref name="Nardon_Grenier91" /><ref name="ImaginaryLamarck">{{Lehtiviite |Tekijä=Ghiselin, Michael T. |Ajankohta=syyskuu–lokakuu 1994 |Otsikko=The Imaginary Lamarck: A Look at Bogus 'History' in Schoolbooks |www=http://www.textbookleague.org/54marck.htm |Julkaisu=The Textbook Letter |Julkaisupaikka=Sausalito, CA |Julkaisija=The Textbook League |Oclc=23228649 |Viitattu=15. elokuuta 2015 |Kieli={{en}} }}</ref><ref>Magner: ''A History of the Life Sciences''.</ref><ref name="Jablonka07">{{Lehtiviite |Tekijä=Jablonka, Eva; Lamb, Marion J. |Ajankohta=elokuu 2007 |Otsikko=Précis of Evolution in Four Dimensions |Julkaisu=Behavioural and Brain Sciences |Julkaisupaikka=Cambridge |Julkaisija=Cambridge University Press |Vuosikerta=30 |Numero=4 |Sivut=353–365 |Doi=10.1017/S0140525X07002221 |Issn=0140-525X |Kieli={{en}} }}</ref> Vakiintuneet naturalistit tuomitsivat nämä ajatukset spekulaatioina, joilta puuttui empiirinen tuki. Erityisesti [[Georges Cuvier]] piti kiinni siitä, että lajit olivat erillisiä ja pysyviä ja että niiden yhtäläisyydet heijasti jumalallista suunnitelmaa, joka otti huomioon eliöiden toiminnalliset tarpeet. Samaan aikaan, [[William Paley]] oli käyttänyt Rayn ajatuksia hyväntahtoisesta suunnitelmasta kehittääkseen ''Natural Theology or Evidences of the Existence and Attributes of the Deity'' (1802) -nimisen, myöhemmin Charles Darwinin ihaileman, kirjan, jossa hän ehdotti, että monimutkaiset adaptaatiot olivat todisteita jumalallisesta suunnitelmasta.<ref name="Darwin91">Burkhardt & Smith: ''The Correspondence of Charles Darwin''.

*{{Verkkoviite |osoite=http://www.darwinproject.ac.uk/letter/entry-2532 |Nimeke=Darwin, C. R. to Lubbock, John |sivusto=Darwin Correspondence Project |Julkaisija=University of Cambridge |Julkaisupaikka=Cambridge, UK |Viitattu=15. elokuuta 2015 |kieli={{en}} |selite=Kirje 2532, 22. marraskuuta 1859.}}</ref><ref name="Sulloway09">{{Lehtiviite |Tekijä=Sulloway, Frank J. |Ajankohta=kesäkuu 2009 |Otsikko=Why Darwin rejected intelligent design |Julkaisu=Journal of Biosciences |Julkaisupaikka=Bangalore |Julkaisija=Indian Academy of Sciences |Vuosikerta=34 |Numero=2 |Sivut=173–183 |Doi=10.1007/s12038-009-0020-8 |Issn=0250-5991 |Pmid=19550032 |Kieli={{en}} }}</ref><ref name="Dawkins89">Dawkins: ''Sokea kelloseppä''.</ref>