Ero sivun ”Harmoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
lisätään suomalaisia; järjestys |
||
Rivi 25:
== Historia ==
[[Urut|Uruissa]] on käytetty kielipillejä äänensynnyttäjinä jo [[1400-luku|1400-luvulta]] saakka. Vapaalehdyköitä harmoneissa alettiin ensimmäisen kerran testata [[1700-luku|1700-luvun]] lopulla. [[Tanska]]lainen [[G. J. Grenie]] rakensi vuonna 1810 ensimmäiset urut, joissa oli vain vapaalehdyköitä. Ne tunnettiin nimellä ''orgue expressif''. Sittemmin paineilmaharmoni kehittyi pääosin [[Ranska]]ssa ja imuilmaharmoni [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]].
[[Tiedosto:Harmonium.jpg|thumb|Intialainen käsiharmonin soittaja.]]▼
Imuilmaharmonit alkoivat voittaa paineilmaversion suosiossa erityisesti yksinkertaisen rakenteensa, edullisuutensa sekä helppokäyttöisyyden vuoksi.<ref name = "MusTietoSK"/>
Harmonia pidettiin arvossa erityisesti [[1800-luku|1800-luvun]] lopulla. Harmonille on julkaistu lähinnä [[sovitus (musiikki)|sovituksia]], mutta myös jonkin verran sille tarkoitettuja sävellyksiä.<ref name = "MusTietoSK"/>
[[Tiedosto:Harmoni, Veljekset Pulkkila.jpg|thumb|[[Veljekset Pulkkila]]n Kangasalla valmistama harmoni.]]
Harmoni oli erityisesti käytössä kirkoissa, hengellisissä tilaisuuksissa, kouluissa, kodeissa, teattereissa sekä ravintoloissa. Suomessa sillä on ollut erityinen asema [[pelimanni]]musiikissa. [[1960-luku|1960-luvulla]] harmonin suosio levisi erityisesti [[Kaustisen Purppuripelimannit|Kaustisen Purppuripelimannien]] musiikin saadessa suosiota. Muutoin harmoni on joutunut väistymään [[piano]]n ja [[sähköurut|sähköurkujen]] vallatessa tilaa.<ref name = "MusTietoSK"/>
▲[[Tiedosto:Harmonium.jpg|thumb|Intialainen käsiharmonin soittaja]]
{{Pääartikkeli|[[Intialainen harmoni]]}}
Harmonilla on edelleen merkittävä asema [[Intialainen musiikki|intialaisessa musiikissa]]. Soitin kulkeutui maahan [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]] mukana. Pian soittimesta kehitettiin maassa erityinen käsin pumpattava versio, joka sai välittömästi suosiota pohjois-Intian muusikkojen keskuudessa, koska kulttuuriin kuului istuminen lattialla, mihin jalkapoljinversio ei istunut. Soitin oli myös paljon helpompi soittaa kuin siihen asti suosiossa ollut säestyssoitin [[sarangi]]. Toiskätisyys soitettaessa ei myöskään muodostanut ongelmaa, koska intialainen musiikki ei käytä soinnutusta ja yksi käsi riittää melodian soittamiseen. Harmonia käytetään lähes kaikentyyppiseen musiikkiin, lukuun ottamatta Etelä-Intian musiikkia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://kksongs.org/harmonium/chapter01.html| Nimeke = Chapter 01: History of the Harmonium| Tekijä = | Selite = | Julkaisu = KKSongs Harmonium Guide| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Krsna Kirtana Songs| Viitattu = 12.3.2008| Kieli = {{en}}}}</ref>
== Harmoninsoittajia
Merkittäviä suomalaisia harmoninsoittajia ovat muun muassa [[Kaisu Försti]], [[Arvo Myllykangas]], Toimi Uusitalo ja [[Veli Valo]].<ref name = "MusTietoSK"/> Uudemman polven soittajiin kuuluvat muun muassa [[Timo Alakotila]], [[Eero Grundström]] ja [[Milla Viljamaa]].
== Suomalaisia harmoninvalmistajia ==
Merkittävä suomalainen harmonitehdas oli [[Nummelan harmoonitehdas]], jonka perustajiin kuului Kangasalla [[E. J. Hedénin harmoonitehdas|E. J. Hedénin harmoonitehtaassa]] työskennellyt tehtaan omistajan poika J. E. Hedén..<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/nummela/albertinkatu/koivula.htm | Nimeke = Koivula| Ajankohta = 14.1.2003| Julkaisu = Kansalaismuisti| Viitattu = 11.7.2016 }}</ref>▼
[[Suomi|Suomessa]] on valmistettu imuilmaharmoneja tehdasmaisesti jo [[1860-luku|1860-luvulta]] lähtien.<ref name = "MusTietoSK"/> Yhteensä Suomessa on toiminut 15 harmoneja valmistavaa tehdasta. Nykyisin harmoneja rakennetaan vain erikoistilauksesta.<ref> Keijo Virtamo (toim.): ''Otavan musiikkitieto'', s. 132. Helsinki: Otava, 1997.</ref>
Suomen suurin harmonien rakentaja on ollut [[Kangasalan urkutehdas]], joka<ref> Toivo Haapanen ym. (toim.): ''Musiikin tietokirja'', täydennysliite, s. 28. Helsinki: Otava, 1957.</ref> valmisti 10 000 harmonia vuoteen 1984 mennessä, jolloin sen toiminta päättyi.<ref name=Gellerm/>
▲Merkittävä suomalainen harmonitehdas oli [[Nummelan harmoonitehdas]], jonka perustajiin kuului Kangasalla [[E. J. Hedénin harmoonitehdas|E. J. Hedénin harmoonitehtaassa]] työskennellyt tehtaan omistajan poika J. E. Hedén
Jyväskylässä toimi Halonen ja Kumpp -niminen harmonitehdas (myös Halosen harmoonitehdas, per. 1902 Aapeli Halonen ja Jaakko Rusanen). He olivat saaneet oppinsa Sortavalan maalaiskunnassa Eero Mäkisen harmonitehtaassa.<ref>[http://www3.jkl.fi/taidemuseo/grafiikkakeskus/talo.htm Halosen harmonitehdas]</ref>
Lapuasta tuli myöhemmin Suomen suurin harmonien rakentamiskeskus. Toiminnan aloittivat Juha Saarimaa ja Elias Sillanpää, jotka valmistivat ensimmäiset harmonit. Sillanpää aloitti haronien kaupallisen valmistuksen 1875. Toimintaa jatkoi hänen poikansa Vihtorinpoia Sillanpää ainakin vuoteen 1916. Jussi Aho ja Kustaa Niemi perustivat 1879 Jussi Ahon ja Kustaa Niemen Harmoonitehtaan. Muita olivat K. W. Perälä, joka aloitti harmonien rakentamisen 1893, ja A. Källmann vuonna 1897.<ref name=Gellerm>[https://books.google.fi/books?id=Xb62AQAAQBAJ&pg=PA39 Robert F. Gellerman, The American Reed Organ and the harmonium.] (Google Books)</ref>
Kangasalla toimi harmonitehdas Veljekset Pulkkila. Tamperelaisia harmoninrakentajia olivat Yrjö Pilvinen, joka teki sekä pianoja että harmoneja, sekä A. J. Tiainen.<ref name=Gellerm/>
== Lähteet ==
{{Viitteet|sarakkeet}}
[[Luokka:Kosketinsoittimet]]
| |||