Ero sivun ”Astrahanin sotaretki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 51:
===Sodan syyt===
 
Vuonna 1550 osmanien sulttaani [[Suleiman Suuri]] lähetti nogaiden kaani IsmaililleIsmail Beylle kirjeen, jossa hän arvosteli Iivana Julmaa omavaltaisuudesta alueilla, jotka turkkilaisten tulkintojen mukaan kuuluivat heidän etupiireihinsä sekä epäkunnioittavasta käytöksestä muslimeja vastaan. Tsaari sai kuulla kirjeen sisällöstä Ismailin kautta. Vaikka Iivana ei luopunut Kazanin valtaamisesta, hän otti osan kirjeessä esitetyistä huolenaiheista huomioon.<ref>Khodarkovsky 1999 s. 275-276</ref> Hän ei ollut halukas sotimaan Osmanien valtakuntaa vastaan ja varoi ärsyttämästä turkkilaisia. Hän määräsi tataareja vastaan suunnatuissa sotatoimissa mahdollisesti vangitut turkkilaiset vapautettavaksi. Vastaavasti osmanijohto pidättäytyi tukemasta Krimin kaania tämän sodankäynnissä eikä Istanbulissa oikein nähty tarvetta sotaisuuksille.<ref name="FILJUSHKIN">Filjuškin 2008, s. 125&ndash;127</ref>
 
Vaikka Venäjän Kazanin valloittamiseen olikin suhtauduttu Istanbulissa lähinnä olankohautuksella, niin Astrahanin valtaaminen, liittolaissuhteiden solmiminen naapurikansojen kanssa ja uuden linnakkeen rakentaminen lähialueelle olivat jo selviä osoituksia Venäjän etenemisesta osmanien etupiirialueelle. Venäjän sotilaallinen läsnäolo häiritsi myös kulku- ja viestiyhteyksiä. Osa muslimipyhiinvaeltajista kulki [[Mekka]]an Mustanmeren pohjois- ja itäpuolitse Azovin ja Kaukasian reittiä pitkin. Istanbuliin alkoi kuitenkin kantautua viestejä, etteivät pyhiinvaeltajat enää päässeet turvallisesti kulkemaan niiden alueiden läpi, joissa oli venäläisiä linnoituksia ja varuskuntia. Osmanien valtakunta, joka piti itseään muslimien uskonsuojelijana alueillaan otti nämä valitukset vakavasti. Samanlaisia valituksia tuli myös kauppiailta. Vaikka Venäjä itse kävi mielellään kauppaa osmanien kanssa, he näyttivät nyt haluttomilta antamaan itään matkustaville turkkilaiskauppiaille läpikulkuoikeutta Astrahanin alueella. Turkkilaisten ehkä suurin huoli oli kuitenkin venäläisten läsnäolossa piilevä sotilaallinen uhka, sillä Astrahan tarjosi oivan tukikohdan mahdolliselle etenemiselle lähemmäksi Osmanien valtakuntaa.<ref name="MEDIEVAL2"/><ref name="DARIUSZ"/><ref name="Davies-12"/><ref name="KURAT"/><ref name="BrillS2">The Encyclopaedia of Islam vol. 9, s. 709</ref>