Ero sivun ”Emotivismi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Envy (keskustelu | muokkaukset)
katso myös sisältyy mallineeseen
lisäsin yhden välin
Rivi 14:
== Moraali-intuitio ja yhteiskunta ==
 
Osa ihmisten moraalista kumpuaa yhteiskunnasta ja heidän ajattelutapansa ovat osin opittuja. Näin moraali ensisilmäyksellä vaikuttaa ajatusmallilta, joka on opittu lapsena, kun ihmiseltä on kielletty tiettyjä tekoja ja sallittu toisia tai hän on eritellyt tekojensaseurauksiatekojensa seurauksia. Emotivismin kannalta voidaan kuitenkin ajatella, että ihminen voi myös oppia tuntemaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi vaikka ihminen ei luonnostaan vieroksu hien hajua, hän oppii, ettei hieltä haiseminen julkisesti ole oikein, ja tämän hän omaksuu myös moraaliinsa. Tällöin emotivisti tulkitsee, että hänen halunsa ovat mukautuneet yhteiskuntaan. Jos tätä mukautumista, joka alkaa lapsuudessamme, ei tapahtuisi, ihminen voisi toimia hyvin itsekkäästi halujensa varassa ja rikkoa yhteiskunnan normeja. Ihannetapauksessa yhteiskunta on kuitenkin opettanut ihmiset tuntemaan ja suhtautumaan tiettyihin asioihin tietyllä tavalla ja näin he voivat luottaa moraaliseen vaistoonsa valintoja tehdessämme. Tavallaan kyse on siis tietynlaisesta moraalisesta kasvusta, jossa ihanteena pidetään yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä arvoja.
 
Osa emotivisteista taas katsoo tämän moraalisen vaiston olevan evoluution tulosta; eläimet eivät selviä luonnossa, mikäli eivät elä lauman ehdoilla. Tässä moraalista harkintaa omien halujen lisäksi säätelee vahva sympatian tunne. Nämä yhdessä saavat ihmisen toimimaan yhteiskunnassa sopuisasti eikä erillistä moraalikuria kuten lakeja tarvita. Ihmisen kyky kokea sympatiaa nähdään synnynnäisenä ominaisuutena, joka poikii synnynäisen moraali-intuition, joka ei siis ole enää riippuvainen yhteiskunnasta. Luonnontilaan syntyneet lapset tämän katsantotavan mukaan käyttäytyisivät moraalisesti (esim. eivät tahallaan satuta toisiaan), vaikkei heiltä sitä olisi kielletty - kun edellä kieltäminen nähtiin moraalisen kasvun lähtökohtana.