Ero sivun ”Frankkien valtakunta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Merovingit: kh |
Täydennystä lähteen perusteella |
||
Rivi 10:
Klotarin kuoltua vuonna 561 valtakunta jakautui jälleen, ja hänen poikiensa aikana sisäinen valtataistelu sai laajat mittasuhteet. Klotarin pojat [[Sigebert I]] ja [[Kilperik I]] ajautuivat sotaan keskenään. Sigebert voitti Kilperikin armeijan vuonna 575, mutta Kilperikin vaimon [[Fredegunda|Fredegundan]] lähettämät salamurhajat onnistuivat tappamaan Sigebertin. Tämän jälkeen frankkien valtakunta kärsi jatkuvista juonitteluista, sukuriidoista ja sisällissodista.<ref>Kari 2001, s. 31-32</ref>
Frankkien valtakunnan suurin heikkous oli heidän tapansa jakaa kuninkaan kuoltua tämän maaomaisuus poikien kesken. Seurauksena oli valtakunnan lohkominen kuningaskuntiin, jotka olivat vuoroin liitossa ja vuoroin sodassa keskenään. Valtakunta jakautui pääasiassa [[Austrasia]]an, [[Neustria]]an ja [[Burgundi]]in [[Maas]] ja [[Schelde]] rajoina.
== Karolingit ==
Austrasian major domus [[Pipin Heristalilainen]] yhdisti lopulta valtakunnan vuonna [[687]], voitettuaan Neustrian kuninkaan [[Teoderik III]]:n Tertryn taistelussa. Pipin ei kuitenkaan ottanut kuninkaan arvonimeä, ja nimellisenä kuninkaana säilyi [[Teoderik III]]. Vasta
Pipin Pienen pojan [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] aikana frankkien valtakunnan mahti oli huipussaan. Kaarle Suuri jatkoi isänsä aloittamia valloituksia Italiassa. Hän myös laajensi valtakuntaa Ebroon, Böömiin ja Elbeen asti. Joulupäivänä vuonna [[800]] paavi [[Pyhä Leo III|Leo III]] kruunasi [[Rooma]]n [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkossa]] Kaarle Suuren keisariksi.
| |||