Ero sivun ”Uskonnollinen väkivalta” versioiden välillä

Usein hengellisen väkivallan riskejä nähdään ensi sijassa valtakirkkojen ulkopuolella toimivissa niin sanotuissa vapaissa suunnissa ja karismaattisissa liikkeissä sekä uusissa uskonnollisissa liikkeissä. Päähuomio on lisäksi varsinkin viranomaistaholla usein kiinnitetty ensi sijassa maahanmuuttajien meille vieraiden uskontojen väkivaltaisiin piirteisiin, mutta tuttujen lahkojen ja liikkeiden piirissä tapahtuva väkivalta on jäänyt tunnistamatta.<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Mitä tapahtuu Iloisen talon kellareissa? | Osoite=http://freepathways.wordpress.com/2011/10/27/iloisen-talon-kellareissa/}}</ref>, <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kouros, Kristiina | Villa, Susan | Nimeke=Iloisen talon kellareissa | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Into Kustannus | Vuosi=2011}}</ref>.

Sokeus uskontoja koskevien kysymysten käsittelyssä on ilmennyt myös mediassa, jossa uskontoja kohdellaan usein silkkihansikkain. Esim. päätoimittaja [[Mikael Pentikäinen]] ja toimittaja [[Johanna Korhonen]] ovatkin vaatineet medialta asiantuntevampaa ja kriittisempää otetta uskontojen käsittelyyn. <ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Korhonen, Johanna | Nimeke=Ei hyysätä fundamentalistia | Osoite=http://uskontojournalismi.blogspot.com/2011/10/ei-hyysata-fundamentalistia.html}}</ref>.

Uskonnollisen väkivallan tutkijat ja ihmisoikeuskysymysten asiantuntijat ovat tunnistaneet väkivaltaa myös evankelisluterilaisen kirkon hengellisessä työssä, seurakunnissa työyhteisöinä sekä kirkon sisällä toimivissa herätysliikkeissä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Kukkula, Tanja | Nimeke=Mikä tekee uskonnosta painostavan? Turun yliopisto, 2009. | Osoite=https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/19225/gradu2007kukkula.pdf?sequence}}</ref>, <ref>Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsingin yliopisto 2010.https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/62969/paastame.pdf?sequence=1</ref>,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Mitä tapahtuu Iloisen talon kellareissa? | Osoite=http://freepathways.wordpress.com/2011/10/27/iloisen-talon-kellareissa/}}</ref>

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkisesti ilmoittanut, että se ei hyväksy minkäänlaista hengellistä painostusta eikä väkivaltaa kirkon piirissä. Kirkko teetti vuonna 1991 selvityksen hengellisen väkivallan yleisyydestä. <ref>Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsingin yliopisto 2010.https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/62969/paastame.pdf?sequence=1</ref> Vuonna 1995 Suomen mielenterveysseura ja Kirkon tutkimuskeskus julkaisivat yhteistyönä laatimasna tutkimuksen Uskonnon kahdet kasvot – Mielenterveyden tuki vai taakka.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä= Harri Heino, Pirkko Lahti, Kristina Salonen. | Nimeke=Uskonnon kahdet kasvot: mielenterveyden tuki vai taakka |Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirkon tutkimuskeskus, Suomen mielenterveysseura | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-9458-37-9}}</ref>

Uskonnollista väkivaltaa on tunnistettu evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoidollisessa työssä sekä varsinkin joissakin kirkon sisäisissä ryhmittymissä. [[Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys|Suomen ev. lut. Kansanlähetyksen]] johto pyysi joitakin vuosia sitten julkisesti anteeksi yhteisön piirissä harjoitettua hengellistä väkivaltaa. Erityisen paljon väkivaltaa on '''Tanja Kukkulan''' Turun yliopistossa tekemän haastattelututkimuksen mukaan koettu toisaalta Jehovan todistajien piirissä, ja toiseksi eniten kirkon suurimman herätysliikkeen vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.<ref>Tanja Kukkula: Mikä tekee uskonnosta painostavan? Turun yliopisto 2007. https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/19225/gradu2007kukkula.pdf?sequence=1</ref> Samansuuntaisia tuloksia sai myös '''Aila Ruoho''' pro gradu -tutkimuksessaan Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksella.<ref>Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Helsingin yliopisto 2010.https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/62969/paastame.pdf?sequence=1</ref>

Vanhoillislestadiolaisuuden väkivalta on konkretisoitunut erityisesti kahteen kysymykseen: liikkeen sielunhoidollisena menetelmänä soveltamaan [[hoitokokous|hoitokokousmenettelyyn]] sekä ehkäisykieltoon. [[Hoitokokous|Hoitokokouskäytäntöä]] on pidetty alistavana kollektiivisena väkivaltana.,<ref>Arkkipiispa Mikko Juva vanhoillislestadiolaisista: Kirkon puututtava painostukseen. Helsingin Sanomat, 1979, s. 28. 2.12.1979.</ref> <ref>Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta, s.136 ISBN 951-621-265-4</ref><ref>Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta, s.136 ISBN 951-621-265-4</ref>, ja ehkäisykiellon on katsottu rajoittavan perustuslain takaamia itsemääräämisoikeuksia. Hoitokokouskäytäntöä ovat kritisoineet sekä liikkeeseen kuuluvat että ulkopuoliset tahot. <ref><name="Kaleva">{{Lehtiviite | Tekijä=Topi Linjama | Otsikko= Vanhoillislestadiolaisuuden hiljaisuus ja pelko | Julkaisu=kaleva | Ajankohta=29.5.2010 | Sivut=28}}</ref>,,<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Antti Pentikäinen: Terroria uskon nimissä

| Osoite=http://freepathways.wordpress.com/2011/08/19/antti-pentikainen/}}</ref>,<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Jukka Paarma | Nimeke=vapauteen Kristus meidät vapautti, Tervehdyspuhe Suviseurojen avajaisissa Oripäässä 26.6.2009 | Osoite=http://www.evl.fi/arkkipiispa/Suviseurat26062009.htm/ | Ajankohta=26. kesäkuuta 2009 |}}</ref>

Vuonna 2009 silloinen arkkipiispa Jukka Paarma kehotti vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, joka toimii Suomen luterilaisen kirkon sisällä, tekemään selvityksen hoitokokouksiin liittyvästä mahdollisesta painostuksesta. Tutkimustiedon tarve oli todettu myös tutkijoiden ja kirkollisen median taholla.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Ijäs, Johannes | Otsikko=Professorit: Lestadiolaisten hoitokokoukset on tutkittava | Julkaisu=Kotimaa | Ajankohta=17.7.2008 | Vuosikerta= | Numero=29 | Sivut=3 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa | Selite= | Tunniste=ISSN 0356-1135 | www= | www-teksti= | Tiedostomuoto= | Viitattu= | Kieli=suomi }}</ref> <ref>Jussi Rytkönen: Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon tabu. Kotimaa 17.7.2008. http://verkkolehti.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=5666&Itemid=41</ref> <ref>Hoitokokoustutkimus puhdistaisi ilmaa. Pääkirjoitus, Kaleva 27.7.2008.</ref> Paarma korosti kirkon kantana: "On”On tärkeää, ettei hengellistä painostusta tai väkivaltaa hyväksytä. Tällöin luottamusta lisää se, että menneisyyden ongelmat käsitellään rehellisesti ja avoimesti. Erityinen suoja on annettava niille, jotka ovat kokeneet joutuneensa hengellisen painostuksen kohteeksi."”<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Jukka Paarma | Nimeke=vapauteen Kristus meidät vapautti, Tervehdyspuhe Suviseurojen avajaisissa Oripäässä 26.6.2009 | Osoite=http://www.evl.fi/arkkipiispa/Suviseurat26062009.htm/ | Ajankohta=26. kesäkuuta 2009 |}}</ref> Vanhoillislestadiolaisuuden johto ei ole pitänyt selvitystä tarpeellisena.<ref>SRK:n puhujakokous: "Vaikeita vuosia" ei oteta erityistarkasteluun. Kaleva 31.12.2008.</ref>

Vuonna 2010 Lapin yliopisto käynnisti tutkimushankkeen, jonka yhtenä osana laadittiin perinpohjainen tutkimus hoitokokouksista.<ref>Aini Linjakumpu: Tiedonkeruuta vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksista http://laestadian-ism.blogspot.com/2010/05/tiedonkeruuta-vanhoillislestadiolaisten.html</ref> YTT Aini Linjakummun tutkimus Haavoittunut yhteisö ilmestyi vuonna 2012.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Aini Linjakumpu | Nimeke=Haavoittunut yhteisö. Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa | Julkaisupaikka=Tampere | Julkaisija=Vastapaino | Vuosi=2012 | Tunniste=ISBN 978-951-768-390-6}}</ref>, <ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Teemu Järventie | Nimeke=Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö. Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa | Osoite=http://www.aamulehti.fi/Kirjat/1194763850208/artikkeli/aini+linjakumpu+haavoittunut+yhteiso+hoitokokoukset+vanhoillislestadiolaisuudessa.html}}</ref>

Syksyllä 2011 SRK:n johtokunta julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti pahoittelevansa hoitokokousten yhteydessä esiintyneitä opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä. SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen ilmoitti, että hoitokokouksia ei ole syytä pahoitella, ja liikkeen sielunhoitokäytäntöjä on edelleen tarkoitus jatkaa. "Liike”Liike ei voi jatkossakaan välttyä siltä, että jotkut voivat kokea tällaisen sielunhoidon negatiivisesti"negatiivisesti”, totesi Voittonen Kotimaa24:n haastattelussa.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Johannes Ijäs | Nimeke=Vanhoillislestadiolaiset pyytävät anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä | Osoite=http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6305-vanhoillislestadiolaiset-pyytavat-anteeksi-hoitokokousten-vaarinkaytoksia | Ajankohta=10. lokakuuta 2011 |}}</ref>

Suomen evankelis-luterilaisen kirkossa toimi vuoteen 2011 saakka [[Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta]](KION), joka on pyrkinyt edistämään hengellisen väkivallan tunnistamista ja siitä tiedottamista sekä antanut lausuntoja. <ref>http://www.evl.fi/kkh/to/KION/kion.html Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta KION</ref>

KIONin toiminta päätettiin lakkauttaa jäsenten omasta aloitteesta vuoden lopussa 2011. Tähän lienee ollut ilmeisimpänä syynä resurssien puute. Kun kirkon ihmisoikeus- ja rauhantyön sihteerin työ oli päättynyt, ei tarvittavia valmisteluresursseja KION:n käyttöön olisi ollut enää käytettävissä. Lisäksi asiantuntijajäsenet keivät kokeneet työtä mielekkääksi. Samalla he totesivat, että vaativin KION:lta kesken jäänyt tehtävä on kirkon omien sisäisten ihmisoikeuskysymysten käsittely. Niiden tarkasteluun tulisi löytää kirkon ulkopuolinen yhteistyötaho. <ref> http://takapenkki.blogspot.fi/2012_11_01_archive.html</ref>

Tietokirjailija ja konsultti Aila Ruoho, joka on tutkinut uskonnollista väkivaltaa, on organisoinut Lohjalla vertaistukea seurakunnan piirissä järjestetyissä säännöllisissä vertaistukitapaamisissa. Ks. [http://arotron.fi/aila-ruoho Arotron].

Uskonnollista väkivaltaa kokeneiden tukiyhdistyksenä toimii ''[[Uskontojen uhrien tuki|Uskontojen Uhrienuhrien Tukituki ry]]''.'' <ref>http://www.uskontojenuhrientuki.fi/Uskontojen Uhrien Tuki ry.</ref> UUT järjestää vertaistukiryhmiä ja seminaareja, julkaisee Muutos-lehteä ja pyrkii lausunnoillaan vaikuttamaan yhteiskunnassa niin, että uskonnollista väkivaltaa voidaan entistä paremmin tunnistaa ja torjua sekä saada voimavaroja ja asiantuntemusta väkivallasta kärsineiden tukemiseksi.

[[Richard Dawkins]] kertoo kirjassaan ''[[Jumalharha]]'' <ref name="Dawkins 2007">{{kirjaviite | Tekijä=Richard Dawkins | Nimeke=Jumalharha | Selite=(Alkuteos: The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen | Julkaisija=Helsinki: Terra Cognita | Vuosi=2007 | Tunniste=978-952-5697-00-1}}</ref> tutkimuksesta, jossa [[israel]]ilaiset lapset lukivat, kuinka [[Raamattu|Raamatun]] kertomuksessa israelilaiset [[Joosua]]n johdolla hyökkäsivät [[Jeriko]]on ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyväksyi [[kansanmurha]]n ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille [[luvattu maa|luvatulla maalla]] ja niin edelleen). 26 %prosenttia ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että [[arabi]]t ovat [[lika|epäpuhtaita]], joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman [[kirous|kirouksen]] israelilaisten päälle. Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin [[kiina]]laisiksi ja 30003 000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=G. R. Tamarin | Otsikko=The Influence of Ethnic and Religious Prejudice on Moral Judgment | Julkaisu=New Outlook | Vuosi=1966 | Numero=9:1 | Sivut=49–58}}<br>{{kirjaviite | Tekijä=G. R. Tamarin | Nimeke=The Israeli Dilemma: Essays on a Warfare State | Selite= | Julkaisija=Rotterdam: Rotterdam University Press | Vuosi=1973 | Tunniste=ISBN 951-662-334-4}}<br>Selostusta tutkimuksesta on artikkelissa {{Lehtiviite | Tekijä=John Hartung | Otsikko=[http://www.lrainc.com/swtaboo/taboos/ltn01.html Love Thy Neighbor: The Evolution of In-Group Morality] | Julkaisu=Skeptic | Vuosi=1995 | Numero=Vol. 3, No. 4, 1995 | Sivut=}}</ref>