Ero sivun ”Méduse (1810)” versioiden välillä

[[Bourbon (suku)|Bourbonien]] palattua valtaan aluksesta tehtiin aseistettu kuljetusalus, jonka tehtävänä oli kuljettaa siirtokuntia jälleen valvontaan otettaessa Ranskan hallinnon henkilökuntaa [[Saint-Louis (Senegal)|Saint-Louisiin]] [[Senegal]]iin. Aluksen kyvyttömäksi osoittautuneen päällikön ohjausvirheen vuoksi alus ajautui [[Mauretania]]n edustalla heinäkuussa 1816 [[Arguinin matalikko|Arguinin matalikolle]], jossa se haaksirikkoutui. Aluksen miehistö ja matkustajat pelastautuivat aluksen veneisiin ja pikaisesti tehdylle lautalle. Pelastusvene, joka veti perässään lauttaa, hylkäsi sen kuitenkin pian lähdön jälkeen ulapalle. Ainoastaan kourallinen lautalla olleista pelastui.<ref name="TKH">Tieteen kuvalehti Historia 3/2014, s.64–71</ref>

Vuonna 1811 ''Méduse'' lähetettiin ''Nymphen'' kanssa [[Jaava]]n rannikolle, jossa alukset muodostivat Joseph-Francois Raoulin alaisuudessa toimineen fregattiviirikön. Alukset saapuivat 2. syyskuuta Britannian kuninkaallisen laivaston 32-tykkisen fregatin ''HMS ''Bucephaluksen'' varjostamina [[Surabaya]]an. Kaksi päivää myöhemmin toinen brittialus ''HMS ''Barracouta'' liittyi varjostavaan osastoon, mutta se menetti kontaktin ranskalaisiin 8. syyskuuta. ''Méduse'' ja ''Nymphe'' haastoivat 12. syyskuuta ''HMS ''Bucephaluksen'', joka pakeni kadottaen varjostettavansa seuraavana päivänä. ''Méduse'' palasi [[Brest (Ranska)|Brestiin]] 22. joulukuuta, minkä jälkeen se palveli [[Atlantin valtameri|Atlantilla]]. Vuonna 1814 alus kuului laivasto-osastoon, joka lähetettiin valtaamaan [[Guadaloupe]].

Napoleonin syrjäyttämisen ja Bourbonien valtaan palaamisen jälkeen [[Ludvig XVIII]] pyrki palauttamaan laivaston johtoon kuningasmielisiä upseereita. Tämän seurauksena ''Médusen'' päälliköksi nimettiin varakreivi [[Hugues Duroy de Chaymareys]], vaikka hän ei ollut ollut merellä kahteenkymmeneenviiteen25 vuoteen.<ref name="TKH"/>

Kuusi pelastusvenettä osoittautuivat riittämättömiksi kaikkien aluksella olleiden kuljettamiseen, joten rakennettiin lautta köysillä yhteen kiinnitetyistä lankuista. Pakokauhun vallitessa kapteeni ja vanhemmat upseerit pakenivat vahvimpiin veneisiin, luvaten hinata lauttaa. Hinausköydet kuitenkin katkaistiin pian lähdön jälkeen, ja lautta jäi ajelehtimaan ankaraan merenkäyntiin.

[[Tiedosto:Medusa-contemporary engraving.jpg|thumb|225px|Mallipiirustus lautasta, jolla olleista 147 hengestä vain 15 pelastui 13 päivää myöhemmin. Näistäkin vielä 5viisi henkeä kuoli hetimitenhetimmiten. <ref name="Darcy">Grigsby, Darcy Grimaldo. ''Extremities: Painting Empire in Post-Revolutionary France''. [[Yale University Press]], 2002. 177. ISBN 0-3000-8887-6</ref>]]

Sataneljäkymmentäseitsemän147 ihmistä, mukaan lukien yksi nainen ajelehti lautalla, jonka mitat olivat vain 20 x 7 metriä. Seitsemäntoista17 miestä päätyi mieluummin odottelemaan pelastusta haaksirikkoutuneella aluksella kuin uskaltautumaan ylikansoitetulle lautalle.

Ketään ei nimetty lautan johtajaksi, eikä [[merikartta]]a annettu mukaan. Airoja tai peräsintä ei ollut. Masto ja purjeet olivat improvisoituja, mutta niillä oli vain vähän vaikutusta. Lastinsa alla alus ei kellunut kunnolla – puuosat upposivat toistuvasti metrin pinnan alle –, ja pieni annos kosteita laivakorppuja liukeni veteen muutamassa tunnissa. Lautalla oli vaikea liikkua ja mahdotonta nukkua.

Ensimmäisenä yönä lautan ajelehtiessa aallokossa, katosi kaksikymmentä20 niistä ihmisistä, jotka oli pakotettu lautan reunoille. Toisena yönä oli kaksi humalaisten kapinaa niitä upseereita kohtaan, jotka yrittivät ohjata lauttaa sen keskelle asennetulta korokkeelta ja säännöstellä ruoka-annoksia. Taistelut johtivat 65 hengen kuolemaan. Kolmantena päivänä, hallusinaatioiden ja houretilojen vallitessa alkoi ihmissyönti. Niille, jotka saattoivat vastustaa kiusausta syödä tovereitaan, lahjoitettiin ylimääräinen annos viiniä.

Seitsemännen päivän tullessa vain 27 ihmistä oli elossa. Osa heistä kärsi unen, ruoan ja veden puutteen vuoksi harhoista. Jotkut olivat vaikeasti haavoittuneita tai sairaita. Ainoa tavanomainen ruoka oli pieni saalis liitokaloja. TätäSaalista ei pystytty jakamaan järkevästi, joten päätettiin, etusijanettä olevanetuoikeus saaliiseen oli niillä, joilla olisi selvä mahdollisuus selviytyä. Koska ruokaa ei voitu tuhlata niille, jotka kuitenkin lopulta kuolisivat, toimintakyvyttömät tapettiin. Eräs heistä oli nainen, jonka reisi oli murtunut.

Myöhemmin kaikki aseet, heitettiin mereen ruumiiden perään, lukuun ottamatta yhtä [[sapeli]]a kärsimysten lopettamista varten.

Kuuden päivän jälkeen jäljellä olevat viisitoista15 onnistuivat pysyttelemään elossa ja suhteellisen rauhallisina,. He pysytellenpysyttelivät päivisin kankaan suojassa kuumuudelta ravintonaan viiniä, ulosteita, merivettä, ihmislihaa, yksi sitruuna ja kolmekymmentä30 valkosipulinippua.

Myöhemmin samana päivänä, sama alus – ''Argus'', joka oli osa laivasaattuetta, jossa ''Méduse'' oli alun perin purjehtinut – äkkiä palasi takaisin. Se oli lähetetty etsimään lauttaa ja löysi viisitoista15 eloonjäänyttä. Viidelle heistä apu oli kuitenkin tullut liian myöhään. He kuolivat pian Senegaliin saapumisen jälkeen. Laivalle jääneistä 17 miehestä vain kolme oli elossa pelastusretkikunnan saapuessa. Heistäkin kaksi kuoli matkalla rantaan.<ref name="TKH"/>