Ero sivun ”Tuonela” versioiden välillä

Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan [[Vainajala|kuolleiden valtakunta]] tai asunto [[tuonpuoleinen|tuonpuoleisessa]]. [[Suomalainen mytologia|Muinaisten suomalaisten uskomuksissa]] kuolleet vaeltavat tuonelassaTuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Kuolleiden kiusana oli Tuoni ja hänen vaimonsa Tuonetar. Toisinaan elävät ihmiset saattoivat käydä tuonelassaTuonelassa hakemassa tietoja tai [[loitsu]]ja. Matka tuonelaanTuonelaan vaati viikkokausien vaelluksen erämaan poikki ja lopulta tuonenvirranTuonenvirran ylittämisen lautturin avustuksella. [[Šamanismi|Šamaanit]] pääsivät Tuonelaan vaipumalla [[transsi]]tilaan ja huijaamalla vartijoita. [[Elias Lönnrot]]in kokoamassa [[Kalevala|''Kalevala'']]-eepoksessa koetaan tuonelanmatkamatka Tuonelaan. Tarusankari [[Väinämöinen]] tekee onnettoman retken tuonelaanTuonelaan ja onnistuu lopulta pakenemaan elävien maahan muuttumalla [[käärme]]eksi.<ref name="helvetinhistoria20">Kuula 2006, s. 298–307.</ref>

TuoniTuonela sijaitsi maan tai veden alla tai saarella, ja oli joidenkin uskomusten mukaan pimeä tai hämärä ja kolkko. Joissain uskomuksissa Tuonela saattoi olla ylösalaisin, kuten [[maahiset|maahisten]] maa. Toisinaan tuonelaToisinaanTuonela myös rinnastettiin [[kalmisto]]on. Jos Tuonelan ilmansuunta tiedettiin, se oli yleensä [[pohjoinen]]. Tuonela esiintyy useasti [[Kalevala|''Kalevalassa'']]ssa ja suomalaisissa kansanrunoissa.

Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle, eli heidät "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myös itään tai länteen, tai nehe jäivät kotiin tai kodin [[pyhänurkka]]uksen seutuville lähimmäisiään suojelemaan. Vielä tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elävien maille esimerkiksi [[luonto (mytologia)|luonnoiksi]] eli jälkipolvien suojelushengiksi.

Joissain perinteissä vainajat nukkuivat tai elivät hiljaista elämää TuonellaTuonelassa. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sänky. On myös joitakin kertomuksia pahaan paikkaan, kuten [[hauen suoli|hauen suoleen]] joutuneista, joita ei saanut edes tietäjä takaisin. Ei tiedetä, millainen muinaissuomalainen manalaTuonela oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myös kristillistä perua.

Kuolleet eivät joutuneet ManalleTuonelaan suoraan, vaan heidän oli matkattava sinne. Sielu saattoi viipyä jonkin aikaa esimerkiksi sukulaisten luona, mutta jossain vaiheessa oli lähdettävä &ndash; viimeistään silloin, kun sukulaiset karkottivat rakkaasta sukulaisesta pelottavaksi kummitukseksi muuttuneen hahmon pois. Oli elävien etu, että kuolleet menivät Tuonelaan, sillä silloin he olivat poissa kummittelemasta, mutta kuitenkin tavoitettavissa, jos apua tarvittaisiin. Sielun vaellus saattoi esimerkiksi kulkea [[tuonelan virta|tumman virran]] poikki, jossa tosin auttoi monissa tarinoissa [[tuonenTuonen tytti]] veneellään. Toisissa tarinoissa oli TuonenTuonelan edessä koski, [[Kinahmi]], palava pyörre, jonne puut kaatuivat ja jossa saattoivat virrata jopa teräaseet. Käsitys veden takana olevasta Tuonelasta liittyy ehkä [[kalmistosaari]]in. Jotkut ovat voineet samaistaa myyttisen Tuonelan ja paikallisen kalmiston.

Eräät [[Vienanjoki|Vienanjoen]] seudulla eläneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat veneissä pois kohti pohjoista ja Vienanmerta, sillä näin niiden uskottiin päätyvän siellä kuolleiden kotiin.

Tuonelassa oli myös arvokasta tietoa, ilmeisesti TuonelleTuonelaan joutuneiden tietäjien tai sukulaisten ansiosta. Tätä tietoa saattoi havitella jo eläväkin "käymällä Tuonella". Eräs tapa päästä vainajalaanTuonelaan oli langeta [[lovi|loveen]]. Kyseessä oli ilmeisesti tietäjän [[transsi]]tila ja kokemus sielun irtautumisesta kehosta. Tietäjän sielun piti kulkea tiettyä reittiä tai selvittää haasteita päästäkseen manalleTuonelaan. Piti esimerkiksi valehdella tuonenTuonen piialle, että on tosiasiassa kuollut, tai onnistua uimaan vaarallisen joen poikki. ManaltaTuonelasta piti vielä päästä pois, jos halusi palata "elävien kirjoihin".

Manala- ja [[vainajala]]-sanoja käytetään myös yleisniminä mytologisista kuolleiden valtakunnista puhuttaessa, muuallakin kuin ''Kalevalan'' yhteydessä. Manalasta puhutaan usein esimerkiksi [[Antiikin Kreikan mytologia]]n yhteydessä. Kreikkalaisen mytologian manalaa, [[Haades]]ta, hallitsee samanniminen kuoleman jumala. Käsitys Tuonelasta on monessa suhteessa samanlainen kuin monien muiden kansojen kuolleiden valtakunnat.