Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  5 vuotta sitten
p
fixed typo
p (korjailua)
p (fixed typo)
==Sisällissodan jälkeinen aika==
 
Heinrichs määrättiin sisällissodan jälkeen kesäkuussa vuonna 1918 Yleisesikunnan järjestelyosastolle, josta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1918 Sotaministeriön yleisen sota-asiainosaston armeijatoimistolle ja edelleen 21. marraskuu 1918 keskusosastolle. Hiukan myöhemmin hänet siirrettiin 6. joulukuu 1918 alkaen yleisen sota-asiainosaston ja 23. toukokuuta1919toukokuuta 1919 alkaen intendenttiosaston päälliköksi. Esikuntatehtävistä Heinrichs siirrettiin Käkisalmelle, jossa hänet nimitettiin 21. tammikuuta 1920 alkaen [[Käkisalmen läänin rykmentti|Käkisalmen läänin rykmentin]] komentajaksi, jonka tehtävän ohella hän toimi myös Kannaksen rajakomendanttina [[Terijoki|Terijoella]].<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Heinrichsin hoidettavaksi tuli valtava sotavankien vaihto-operaatio. Venäjältä kuljetettiin Terijoen kautta Saksaan lähes 15&nbsp;000 vankia ja venäläisiä saksalaisten vankeudesta lähes 45&nbsp;000 henkeä. Heinrichs hoiti operaation yhteistyössä Suomen ja Amerikan punaisten ristien kanssa. Tilanne Kannaksella rauhoittui, kun Suomi ja Neuvosto-Venäjä allekirjoittivat [[Tarton rauhansopimus|Tarton rauhansopimuksen]] lokakuussa 1920. Kronstadtin matruusit tekivät kapinan maaliskuussa [[1921]]. Kapinallisia pakeni tuhansittain jään yli Suomeen. Heinrichs komensi heidät eristysleiriin.{{lähde}}
 
Vuonna 1920 hän johdatti [[Oulu]]sta lähteneen 2. täydennysjoukon (3. retkikunta) [[Petsamon retkikunta]]an toimien joukon johtajana. 16. huhtikuuta 1920 hänet nimitettiin koko retkikunnan komentajaksi. Hän meni naimisiin Saksasta muuttaneen liikemiehen [[Gustav Paulig|Gustaf Paulig]]in Maria-tyttären kanssa huhtikuussa.{{lähde}} Takaisin Yleisesikuntaan hän palasi 20. huhtikuuta 1921, mutta komennettiin jo 1. heinäkuuta 1921 alkaen 3. Divisioonan esikuntapäälliköksi, jolta paikalta hän palasi takaisin Yleisesikuntaan 1. maaliskuuta 1922, missä hänet määrättiin 8. maaliskuuta 1922 osasto 2:n päälliköksi.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Hänet nimitettiin sotilasjäseneksi [[Moskova]]n kansainväliseen aseidenriisuntakonferenssiin vuonna 1922. Yleisesikunnassa Heinrichs johti jonkin aikaa muun muassa toimisto IV:ää eli sotilaallista tiedustelua ja vastavakoilua.{{lähde}}