Ero sivun ”Santavuoren taistelu” versioiden välillä

Isaac Astreen

Kurikassa 9 tammikuuta 1792

 

Nuijasodan aiemmista tapahtumista tuohtunut Pohjanmaan väestö nousi uudelleen kapinaan [[vouti]] Israel Laurinpojan johdolla. 3 000-4 000 [[talonpoika|talonpojasta]] koottu nuijasoturijoukko kokoontui Isonkyrön kirkolle. Nuijamiehillä oli Oulun linnasta kuljetettuja tykkejä vahvistuksena, ja Israel Laurinpoika oli saanut miesten taistelumielen korkealle.

 

 

Marski Klaus Fleming kiirehti 1500 miestä käsittävän ratsujoukkonsa kärjessä Etelä-Pohjanmaalle. Joukot asettuivat 23. helmikuuta 1597 Kurikkaan Kurikanlahden jäälle. Paikka oli Kurikan kirkkoa vastapäätä Kyrönkankaan Kesä- ja Talvitien risteyksessä ja joukot odottelivat siinä jäätä pitkin jonossa marssivia Nuijamiehiä, joita vastaan huovit sitten tästä lähtivät kiilana keskellä jokea ja molemmilla rannoilla kohdaten Nuijamiehet 24. helmikuuta Kurikan Paavolan jokirantapellolla. Paavolan pellolta nuijamiehet sitten pakenivat piirtolankankaalle ja Ilmajoen ja Kurikan rajalla vierekkäin oleville pienelle ja suurelle Santavuorelle. <ref>Kurikan Historia I</ref>

 

 

 

Nuijamiehet olivat asettuneet Isonkyrön ja Ilmajoen väliseen Kyrönmetsään. Nuijamiehet arvioivat Flemingin joukkojen asemapaikan väärin ja lähtivät yllätyshyökkäykseen. Oletettua pidemmän matkan vuoksi mahdollisuudet yllätyshyökkäykseen raukesivat miesten rasitukseen ja aamun valkenemiseen. Fleming yritti varoitella nuijamiehiä, mutta nämä aloittivat tykkitulen huoveja kohti. Ruotsinkieliset talonpojat pettivät toverinsa siirtymällä taistelun alettua marskin joukkoihin.<ref>Suomen historian pikkujättiläinen, päätoimit. Seppo Zetterberg, 2003, WSOY, s. 176</ref>