Ero sivun ”Juuriperhosmaiset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 5 Wikidatan sivulle d:q1140739 siirrettyä kielilinkkiä |
Auktori + fix |
||
Rivi 3:
| kuva = Pharmacis_fusconebulosa.jpg
| kuvateksti = [[Saniaisperhonen]] (''Hepialus fusconebulosus'')
| domeeni = [[Aitotumaiset]]
| kunta = [[Eläinkunta]]
| pääjakso = [[Niveljalkaiset]]
| alajakso = [[Kuusijalkaiset]]
| luokka = [[Hyönteiset]]
| lahko = [[Perhoset]]
| alalahko =
| osalahko =
| yläheimo = '''Juuriperhosmaiset'''
| yläheimo_auktori = Stephens, 1829
| jako = Heimot
| jaot =
*
* [[juuriperhoset]]
*
*
*
| wikispecies = Hepialoidea
| commonscat =
}}
'''Juuriperhosmaiset''' (
Juuriperhosmaiset ovat eräs alkeellisimmista nykyisin elävistä perhosryhmistä. Muiden
▲'''Juuriperhosmaiset''' (''Hepialoidea'') on hieman yli 600 melko alkeellista [[yöperhoset|yöperhoslajia]] kattava perhosten yläheimo. Vaikka ryhmää perinteisesti pidetään pikkuperhosina (Microlepidoptera) siihen kuuluu eräitä kookkaimmista perhoslajeista.
▲Juuriperhosmaiset ovat eräs alkeellisimmista nykyisin elävistä perhosryhmistä. Muiden ''[[Exoporia]]''-ryhmän perhosten tapaan niiden etu- ja takasiivet omat jokseenkin samanmuotoiset ja siipisuonitus on molemmissa siipipareissa samanlainen, eikä siipiä yhdistävää [[frenulum (siipirakenne)|frenulum]]ia ole. Etusiiven takaosan ''jugum''iksi kutsuttu liuska tarttuu takasiiven etuosan siipisuoniin.<ref name="PL">Mikkola, Kauri & Murtosaari, Jussi & Nissinen, Kari (toim.): Perhosten lumo: Suomalainen perhostieto. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6</ref> Etenkin naaraan genitaalit poikkeavat rakenteeltaan "kehittyneempien" perhosten genitaaleista. Yläheimon tunnusomaisena piirteenä [[imukärsä]] on surkastunut korkeintaan perhosen pään pituiseksi, eikä aikuinen perhonen nauti ravintoa. Yleensä imukärsä puuttuu kokonaan. Myös [[tuntosarvet]] ovat tavallisesti lyhyet.<ref name="CHR">Kristensen, N.P. (toim.): Handbuch der Zoologie/Handbook of Zoology (Volume IV – Arthropoda: Insecta. Part 35: Lepidoptera, Moths and Butterflies 1). Walter de Gruyter, Berlin & New York. ISBN 3-110-15704-7 s. 59–60</ref> Kooltaan lajit vaihtelevat pienehköistä varsin kookkaisiin, australialaisen ''[[Zelotypia stacyi]]'' -lajin siipivälin ollessa jopa 250 mm. Useimmiten naaraat houkuttelevat koiraita luokseen erittämiensä [[feromoni]]en avulla, mutta muutamissa suvuissa tilanne on päinvastainen ja koiraat houkuttelevat naaraat luokseen, mikä on perhosten joukossa varsin harvinaista.<ref name="EXO">Nielsen, E.S., Robinson, G.S. and Wagner, D.L. (2000) Ghost-moths of the world: a global inventory and bibliography of the Exoporia (Mnesarchaeoidea and Hepialoidea) (Lepidoptera). Journal of Natural History, 34(6), 823</ref> Suomalaisista lajeista [[humalaperhonen|humalaperhosen]] ja [[pikkujuuriperhonen|pikkujuuriperhosen]] koiraat houkuttelevat.<ref name="PL"/> Koiraiden feromonituotanto tapahtuu sekä siivissä että raajoissa olevista hajutupsuista, joiden arvellaan kehittyneen toisistaan riippumatta muutamia kertoja yläheimon sisällä.<ref name="CHR"/>
Aikuisten perhosten koosta huolimatta juuriperhosmaisten munat ovat hyvin pieniä ja yksi naaras tuottaa useita tuhansia munia. Toukat elävät piilottelevaa elämää kovertaen usein käytäviä ravintokasvinsa juurten sisään. Joukossa on kuitenkin myös [[karike]]tta, [[sammalet|sammalia]] ja jopa muita selkärangattomia syöviä lajeja.<ref name="EXO"/> Toukkien tuntomerkit ja elintavat ovat kuitenkin monilla lajeilla tuntemattomat.<ref name="CHR"/>
| |||