Ero sivun ”Matti Paavilainen” versioiden välillä

Kirjallisuuden professori [[Juhani Niemi]] on teoksessaan ''Kirjailijoita ja epäkirjailijoita'' (1983) arvioinut, ettei Paavilainen vastaa vallitsevaa kuvaa suomalaisesta runoilijasta. ”Hän
{{Sitaatti|Hän näyttää runoutemme suuntien keskellä liikkuneen yleensä akanvirrassa. Kun muut 1960-luvun debytantit kirjoittivat käyttölyriikkaa, Matti Paavilainen sepitti koukeroista kulttuurirunoa, leikki sanoilla ja käsitteillä. 1970-luvulla suomalaisen lyriikan kaavoittuessa paljolti silmän runoudeksi, luonnon- ja arjenläheisten visioiden kirjaamiseksi, Paavilainen on luonut oman mietteliäänpuheliaan ilmaisunsa. Runoissaan hän paljolti abstrahoi, filosofoi, viisastelee siinä missä muut näyttävät kuvin, käyttävät kamerakulmia. Tultaessa 1980-luvulle Paavilaisen runopuhe on yhä enemmän intiimistynyt. Nostalgiat ovat Paavilaisen runouden käyttövoima laajemminkin kuin vain yksilöllisellä tasolla. Varsinkin ''Unohduksen huvilat'' - valtionpalkinnon saanut runokokoelma - sekoittaa omaleimaisesti menneisyyden mielikuvia, myyttejä ja todellisuutta”,todellisuutta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juhani Niemi kirjoittaa| Nimeke =Kirjailijoita ja epäkirjailijoita: pikakuvia aikalaisista | Vuosi = 1983 | Sivu =81–88 | Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura | Isbn =951-717-332-6 | Viitattu = 7.7.2016 }}</ref>}}