Ero sivun ”Ion (dialogi)” versioiden välillä

 

Platon esittää lähes ikonisen kuvan riehuvasta, hullusta ja jumalallisesta runoudesta, jota [[muusa]]t inspiroivat. Sokrateen keskustelukumppani Ion oli [[rhapsodi]], [[antiikin Kreikka]]lainen ammattimainen runouden esittäjä. Teos on samalla myös jotain, mitä nykyään kutsuttaisiin [[kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskritiikiksi]] sekä kritiikkiä kritiikistä itsestään.

 

Koska runollinen inspiraatio on ikään kuin [[magnetismi]]a (533d), voidaan sanoa että jokainen joka tulee tähän inspiraation kenttään latautuu samalla inspiraatiolla. Samalla tavalla runouden yleisönä oleva kirjallisuuskriitikko saa inspiraation kirjallisuuskritiikilleen. Siksi kirjallisuuskritiikki ei ole ainoastaan tekstin kokoamista tarkoituksena tehdä siitä rakenteeltaan hyvä ja järjellinen tulkinta. Platon halusi väittää, että runoudessa ja siihen liittyvissä taiteissa (kirjallisuuskritiikki) oli jotain jumalallista, epäobjektiivista ja epäreduktatiivista, niin että hän saattoi puhua siitä vain [[metafora|metaforilla]].

 

== Aiheesta muualla ==