Ero sivun ”Mihail Saltykov-Štšedrin” versioiden välillä

'''Mihail Jevgrafovitš Saltykov-Štšedrin''' ({{k-ru|Михаи́л Евгра́фович Салтыко́в-Щедри́н}}, oikea sukunimi '''Saltykov''', salanimi '''N. Štšedrin'''; [[27. tammikuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 15. tammikuuta)</small> [[1826]] nykyisen [[Tverin alue]]en [[Kaljazinin piiri]]n Spas-Ugolin kylä – [[10. toukokuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 28. huhtikuuta)</small> [[1889]] [[Pietari (kaupunki)|Pietari]]) oli [[Venäjä|venäläinen]] [[kirjailija]]. Häntä pidetään yhtenä [[venäläinen kirjallisuus|venäläisen kirjallisuuden]] suurimmista [[satiiri]]koista, joka kertomuksissaan ja romaaneissaan ruoski virkamiesolojen, maaseutuelämän ja [[maaorjuus|maaorjuuden]] epäkohtia.

Mihail Saltykov-Štšedrinin isä kuului vanhaan aatelissukuun. Äiti oli rikkaan [[moskova]]laisen kauppiaan tytär. Mihail vietti lapsuutensa isänsä maatilalla, jossa hän tutustui jo varhain tilanomistajien ja maaorjien arkeen. Lapsuusajan kokemuksia hän kuvaa myöhemmin teoksessa ''Pošehonskaja starina''.<ref name="BSE 516">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1975 | Sivu = 516 | Tunniste Kieli={{ru}} }}</ref> Kymmenvuotiaana Mihail lähetettiin Moskovan aatelisinstituuttiin, josta hänet vuonna 1838 siirrettiin yhtenä parhaista oppilaista opiskelemaan valtion varoin<ref name="Krugosvet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.krugosvet.ru/enc/kultura_i_obrazovanie/literatura/SALTIKOV-SHCHEDRIN_MIHAIL_EVGRAFOVICH.html | Nimeke = Entsiklopedija ”Krugosvet” | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 25.4.2010 | Kieli = {{ru}} }}</ref> Pietarin Aleksanterin lyseoon (entinen Tsarskoje selon lyseo).<ref name="BSE 516" /> Valmistuttuaan lyseosta vuonna 1844 Saltykov-Šedrin meni töihin sotaministeriön kansliaan.<ref name="Krugosvet" /> Samaan aikaan hän osallistui [[Mihail Petraševski]]n kerhon kokouksiin<ref name="KLE">{{Verkkoviite | Osoite = http://feb-web.ru/feb/kle/Kle-abc/ke6/ke6-6181.htm | Nimeke = Kratkaja literaturnaja entsiklopedija | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 25.4.2010 | Kieli = {{ru}} }}</ref> ja kiinnostui [[Charles Fourier]]in ja [[Henri de Saint-Simon]]in [[utopistinen sosialismi|utopistisesta sosialismista]].<ref name="BSE 516" />

Koska Saltykov-Štšedrinin 1847–1848 kirjoittamat pienoisromaanit kuvasivat yhteiskunnallisia ongelmia, ne kiinnittivät [[Ranska]]n [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksesta]] huolestuneiden viranomaisten huomion.<ref name="KLE" /> [[Nikolai I|Nikolai I:n]] mukaan niissä oli havaittavissa ”haitallinen suuntaus ja pyrkimys vallankumouksellisten ajatusten levittämiseksi”.<ref name="Sankt-Peterburg">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1992 | Sivu = 598 | Tunniste = ISBN 5-85270-037-1 | Kieli={{ru}} }}</ref> Huhtikuussa 1848 kirjailija pidätettiin ja karkotettiin [[Kirov (Kirovin alue)|Vjatkaan]], jossa hänet nimitettiin [[kuvernööri]]n erityisvirkamieheksi ja vuonna 1850 lääninhallituksen neuvonantajaksi. Vjatkan lääniin ja sen lähiseuduille tekemiensä työmatkojen aikana hän tutustui perinpohjaisesti talonpoikien ja maaseudun virkamiehistön elämään.<ref name="BSE 516" />

Saltykov-Štšedrin liittyi [[Nikolai Nekrasov]]in kutsusta kirjallisuuslehti ''[[Sovremennik]]in'' toimitukseen, mutta palasi myöhemmin valtion palvelukseen. Vuosina 1865–1868 hän työskenteli virkamiehenä [[Penza]]ssa, [[Tula]]ssa ja Rjazanissa.<ref name="BSE 517">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1975 | Sivu = 517 | Tunniste Kieli={{ru}} }}</ref> Vuonna 1868 hänet erotettiin Aleksanteri II:n määräyksestä.<ref name="Sankt-Peterburg" /> Nekrasov kutsui hänet ''Sovremennikin'' tilalle perustetun ''[[Otetšestvennyje zapiski]]'' -lehden toimittajaksi ja osakkaaksi. Nekrasovin kuoltua Saltykov-Štšedrin toimi lehden vastaavana toimittajana sen lakkauttamiseen saakka vuonna 1884. Tänä aikana hän kirjoitti merkittävimmät teoksensa.<ref name="BSE 517" /> Vuosina 1875–1876 Saltykov-Štšedrin hoiti terveyttään ulkomailla. Myöhemmin hän kävi useaan otteeseen [[Saksa]]ssa, Ranskassa ja [[Sveitsi]]ssä. <ref name="KLE" />

[[Sensuuri]]n kieltämässä [[Aleksei Koltsov]]ia käsittelevässä artikkelissa (1856) Saltykov-Šedrin esitti ohjelman, jonka mukaan kirjailijan tehtävänä oli kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisen ja käytännön merkityksen lisääminen sekä ajankohtaisten ongelmien tutkiminen. Erityistä huomiota oli kiinnitettävä kansan perustarpeisiin. Tähän ohjelmaan perustuu ”hovineuvos N. Štšedrinin” nimissä julkaistu ''Gubernskije otšerki'' (”Maaseudun kuvauksia”, 1856–1857), joka arvostelee satiirin keinoin maaorjuutta, virkamiehiä ja sivistyneistöä.<ref name="KLE" /> Valtavan suosion saanut teos teki Saltykov-Štšedrinisä tunnetun kirjailijan. Kirjallisuuskriitikot [[Nikolai Tšernyševski]] ja [[Nikolai Dobroljubov]] kiittivät kirjan todenmukaista yhteiskuntakuvausta.<ref name="BSE 516" />

Varakuvernöörinä toimiessaan Saltykov-Štšedrin kirjoitti kertomuksia, kuvauksia ja näytelmiä, jotka ilmestyivät aluksi ''Sovremennik''-lehdessä ja myöhemmin koottuina kirjoiksi ''Nevinnyje rasskazy'' (”Viattomia kertomuksia”) ja ''Satiry v proze'' (”Proosasatiireja”, molemmat 1863). Talonpoikaisreformin jälkeistä aikaa kuvaavat vuonna 1869 ilmestyneet teokset ''Pisma iz provintsii'' (”Kirjeitä maaseudulta”) ja ''Priznaki vremeni'' (”Ajan merkkejä”).<ref name="BSE 517">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 22 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1975 | Sivu = 517 | Tunniste Kieli={{ru}} }}</ref>

Merkittävimpiä teoksia ovat venäläistä kansanluonnetta kuvaavat ''Istorija odnogo goroda'' (”Erään kaupungin historia”, 1869–1870), jota edelsivät kertomukset Glupovin kaupungista ja sen asukkaista (1861–1862), ''Pompadury i pompadurši'' (1863–1874) ja ''Gospoda taškentsy'' (”Herrat taškentilaiset”, 1869–1872). [[Kapitalismi]]n nousua käsittelevät ''Dnevnik provintsiala v Peterburge'' (”Maalaisen Pietarin-päiväkirja”, 1872), ''Blagonamerennyje retši'' (”Alamaisia puheita”, 1872–1876) ja ''Ubežištše Monrepo'' (”Pakopaikkani Monrepos”, 1878–1879).<ref name="BSE 517" /> Aateliston henkistä ja fyysistä rappiota kuvaava sosiaalipsykologinen romaani<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimike = Bolšoi entsiklopeditšeski slovar | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Sovetskaja Entsiklopedija | Vuosi = 1991 | Sivu = 302 | Tunniste = ISBN 5-85270-044-4 | Kieli={{ru}} }}</ref> ''Gospoda Golovljovy'' (”Golovljovin herrasväki”, suomennettu nimellä ”Maalaisaatelia”''Maalaisaatelia'', 1875–1880) on yksi venäläisen kirjallisuuden suurimpia, mutta samalla myös synkimpiä teoksia. Kertomussarjan ''V srede umerennosti i akkuratnosti'' (”Kohtuullisuuden ja tunnollisuuden keskellä”, myös ''Gospoda Moltšaliny'' 1874–1880) aiheena on vaikenemisen perinne venäläisessä yhteiskunnassa.<ref name="BSE 517" /> Länsi-Euroopan elämää kirjailija kuvaa kriittisesti teoksessa ''Za rubežom'' (”Ulkomailla”, 1880–1881).<ref name="KLE" />

* ''{{Kirjaviite | Nimeke=Maalaisaatelia''. Suom| Selite=(Gospoda Golovjovy, 1875–80.) Suomentanut Vappu Orlov. | Julkaisupaikka=Helsinki: | Julkaisija=Tammi, | Vuosi=1985. | Isbn=951-30-6116-7}}

* [http://jatkokertomukset.blogspot.fi/2016/02/mihail-saltykov-stsedrin-kertomus-siita.html Kertomus siitä, kuinka yksi talonpoika ruokki kahta kenraalia]. ''Valvojassa'' 1899 julkaistu novelli Jatkokertomuksia-blogissa {{fi}}.

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Saltykov-Stsedrin, Mihail}}