Ero sivun ”Hifi” versioiden välillä

Lukuun ottamatta aivan edullisimpia yhdistelmälaitteita, on hifilaitteistossa tavallisesti seuraavat laitteet:

[[Kuva:Goodmans_Axiette_101_aGoodmans Axiette 101 a.png|thumb|1950-luvulla suunniteltu herkkä laajakaistakaiutin.]]

Jos yksielementtisiä koaksiaali- tai [[Kokoäänialueen kaiutin|laajakaistakaiuttimia]] ei lasketa mukaan, yleisin ja yksinkertaisin kaiutintyyppi on 2-tie jalustakaiutin jossa tyypillisesti on [[bassokaiutin]] sekä [[diskanttikaiutin]]. Se on helppo tehdä hyvin soivaksi ja oikea etäisyys seinästä saadaan 60-70 60–70 cm korkealla kaiutinjalustalla, kun kaiutin sijoitetaan vähintään noin 50  cm seinästä. On olemassa myös elekrostaattisia kaiuttimia, joissa värähtelevän, ääntä tuottavan pinnan muodostaa ohut sähköä johtava muovikalvo, joka värähtelee siihen syötetyn musiikkisignaalin tahdissa. Elektrostaattinen kaiutin on kuitenkin rakenteeltaan monimutkaisempi ja siten kalliimpi valmistaa; tässä kaiutintyypissä on myös ongelmia saavuttaa hifikäyttöön riittävän hyvä bassotoisto.

Jotkut hifiharrastajat rakentelevat laitteita itse, tai parantelevat olemassaoleviaolemassa olevia. Toiminnassa (kutsutaan myös tweekkaukseksi) on omat riskinsä. Jos esimerkiksi muutetaan kaiuttimen jakosuodinta, muutettu rakenne voi kuumentua niin paljon, että syntyy tulipalon riski. Jotkin tweekkaustavat ovat harmittomampia, kuten kaiuttimien tuplajohdotus käyttämällä kahdet kaiutinkaapelit yhtä kaiutinta varten tai bassoelementin lisämassaus resonanssitaajuuden alentamiseen.