Ero sivun ”Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 7:
Ennen päätoimitalon valmistumista [[Kansaneläkelaitos]] työskenteli [[Lars Sonck]]in suunnittelemassa alun perin pankkikonttoriksi tarkoitetussa talossa [[Eteläesplanadi]]lla. Kelan henkilöstömäärä oli kasvanut tästä talosta ulos jo vuosia ennen toimitalon valmistumista. Tilojen puutetta paikattiin Mäntytielle 1950-luvun alussa rakennetuilla kolmella [[kerrostalo]]lla. Ne oli suunniteltu tilapäisiksi toimistotiloiksi, jotka voitiin myöhemmin muuttaa asuintaloiksi. Näissä tilapäistiloissa työskenteli jo kaksi kolmasosaa laitoksen henkilöstöstä ennen muuttoa uuteen päätoimitaloon.<ref name="sark25">Sarkkinen, 2007, s. 25</ref>
 
Kelan toiminta alkoi joulukuussa 1937. Uuden toimitalon tarpeellisuus oli alusta alkaen selvä, mutta sen suunnittelusta ja rakentamisesta tuli lopulta toistakymmentä vuotta kestänyt projekti. Ajatuksena ei ollut pelkästään oman toimitalon rakentaminen, vaan myös [[eläkerahasto]]jen sijoittaminen [[inflaatio]]lta turvaan eli vuokrattaviin asuin-, toimisto- ja liiketiloihin.<ref name="sark25"/>.
 
Toimitalosta oli suunnitelmia jo 1940, mutta hanketta lykättiin samalle vuodelle suunniteltujen [[kesäolympialaiset 1940|Helsingin olympialaisten]] aiheuttaman rakennusbuumin takia. Kisat peruttiin sodan takia, mutta [[kesäolympialaiset 1952|vuoden 1952 kisat]] olivat koko 1950-luvun merkkitapahtuma. Silloinkin Helsingissä oli paljon rakennushankkeita (muun muassa [[Olympiaterminaali]], [[Kisakylä]], [[Helsinki-Vantaan lentoasema|lentoasema]] ja Eteläranta 10:ssä oleva [[Teollisuuskeskus|Teollisuuskeskuksen]] talo), mutta nämä eivät enää lykänneet Kelan hanketta.<ref name="sark17">Sarkkinen, 2007, s. 17</ref>.
 
Ensimmäinen yritys oli saada korttelin kokoinen tontti nykyisen [[Venäjän Helsingin-suurlähetystö|Venäjän suurlähetystön]] paikalta [[Tehtaankatu (Helsinki)|Tehtaankadulta]]. Tämä tonttikauppa epäonnistui.<ref name="sark25"/>.
 
Seuraavaksi tonttikaupoista neuvoteltiin Helsingin kaupungin kanssa. Tuon aikaisen nihkeän tonttipolitiikan takia vasta vuoden 1947 lopulla saatiin varatuksi kokonaisen korttelin käsittävä tontti [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintien]] varrelta. Paikalla sijaitsee nykyisin kaksi suurta [[hotelli]]a, mutta tuolloin kortteli oli Helsingin kaupungin puhtaanapitolaitoksen käytössä, ja siellä oli venäläisen sotaväen aikaisia puurakennuksia, joista vanhimmat olivat 1700-luvulta. Kivelänkadun varrella oli myös 1800-luvun alussa rakennettu kivitalo, jossa toimi [[Töölön kirjasto]] 1960-luvun lopulle.
 
Kaupunki oli suunnitellut samaan kortteliin Töölönkadun ja Kivelänkadun kulmaan myös [[kansakoulu]]n, minkä vuoksi Kelalle varattu alue jäi liian pieneksi. Kela ryhtyi erinäisten tuloksettomien neuvottelujen jälkeen etsimään uutta tonttia muun muassa neuvottelemalla vaihtokaupoista [[Suomen puolustusvoimat|puolustuslaitoksen]] kanssa<ref name="sark25"/>. Mannerheimintien korttelista oli käyty vuonna 1948 aatekilpailu, johon oli saatu 42 ehdotusta arkkitehdeilta ja arkkitehtitoimistoilta<ref name="sark25"/>. Voittajaksi julistettiin ”Forum Redivivum” –niminen ehdotus, jonka tekijäksi paljastuivat Alvar Aalto ja hänen puolisonsa [[Aino Aalto]] avustajinaan arkkitehdit [[Keijo Ström]], Gustaf Boström ja Olav Hammarström.
 
Mannerheimintien korttelista oli käyty vuonna 1948 aatekilpailu, johon oli saatu 42 ehdotusta arkkitehdeilta ja arkkitehtitoimistoilta<ref name="sark25"/>. Voittajaksi julistettiin ”Forum Redivivum” –niminen ehdotus, jonka tekijäksi paljastuivat Alvar Aalto ja hänen puolisonsa [[Aino Aalto]] avustajinaan arkkitehdit [[Keijo Ström]], Gustaf Boström ja Olav Hammarström.
Neuvotteluja ja kaupankäyntiä Mannerheimintien tontista jatkettiin, mutta huonolla menetyksellä. Puhtaanapitolaitosta ei saatu siirtymään pois alueelta<ref>Sarkkinen, 2007, s. 37</ref>. Aalto sai myöhemmin toimeksiannon nykyisen toimitalon suunnitteluun. Aalto on käyttänyt suunnitelmiensa pohjana kilpailun voittanutta ehdotusta.
 
Neuvotteluja ja kaupankäyntiä Mannerheimintien tontista jatkettiin, mutta huonolla menetyksellä. Puhtaanapitolaitosta ei saatu siirtymään pois alueelta.<ref>Sarkkinen, 2007, s. 37</ref>. Aalto sai myöhemmin toimeksiannon nykyisen toimitalon suunnitteluun. Aalto on käyttänyt suunnitelmiensa pohjana kilpailun voittanutta ehdotusta.
Päätoimitalon nykyisestä tontista solmittiin kaupat Helsingin kaupungin kanssa keväällä 1952<ref>Sarkkinen, 2007, s. 38</ref>. Alun perin tontti oli varattu [[oopperatalo]]lle. Ihan ilman ehtoja Helsingin kaupunki ei vieläkään kauppoja tehnyt. Se edellytti, että kaupungilla on oikeus vuokrata tulevasta rakennuksesta 1200 neliön toimistotilat ainakin viideksi vuodeksi kohtuullista vuokraa vastaan.
 
Päätoimitalon nykyisestä tontista solmittiin kaupat Helsingin kaupungin kanssa keväällä 1952.<ref>Sarkkinen, 2007, s. 38</ref>. Alun perin tontti oli varattu [[oopperatalo]]lle. Ihan ilman ehtoja Helsingin kaupunki ei vieläkään kauppoja tehnyt. Se edellytti, että kaupungilla on oikeus vuokrata tulevasta rakennuksesta 1200 neliön toimistotilat ainakin viideksi vuodeksi kohtuullista vuokraa vastaan.
Tontti on kolmionmuotoinen, ja se oli kokonaan kalliota vuonna 1952, jolloin rakennustyö aloitettiin. Siinä vaiheessa Aallon suunnitelmat olivat vasta luonnosasteella, Kiirettä pidettiin siksi, että aikaa jäisi enemmän rakennusmateriaalin hankkimiselle. Noihin aikoihin esimerkiksi [[lämpöpatteri|lämpöpattereiden]] saaminen saattoi kestää kokonaisen vuoden niiden tilauksesta<ref name="sark39">Sarkkinen, 2007, s. 39</ref>. Sodan jälkeen oli voimassa hintoja, palkkoja ja oikeastaan koko kansantaloutta koskeva [[säännöstely (hyödykkeet)|sääntely]], joka perustui [[Valtalaki (1941)|valtalakiin]]. Valtalaista käytiin keskustelu eduskunnassa vuosittain. Järjestelmä kumottiin 1956 eli samana vuonna, jolloin päätoimitalo valmistui<ref name="sark17"/>.
 
Tontti on kolmionmuotoinen, ja se oli kokonaan kalliota vuonna 1952, jolloin rakennustyö aloitettiin. Siinä vaiheessa Aallon suunnitelmat olivat vasta luonnosasteella, Kiirettä pidettiin siksi, että aikaa jäisi enemmän rakennusmateriaalin hankkimiselle. Noihin aikoihin esimerkiksi [[lämpöpatteri|lämpöpattereiden]] saaminen saattoi kestää kokonaisen vuoden niiden tilauksesta.<ref name="sark39">Sarkkinen, 2007, s. 39</ref>. Sodan jälkeen oli voimassa hintoja, palkkoja ja oikeastaan koko kansantaloutta koskeva [[säännöstely (hyödykkeet)|sääntely]], joka perustui [[Valtalaki (1941)|valtalakiin]]. Valtalaista käytiin keskustelu eduskunnassa vuosittain. Järjestelmä kumottiin 1956 eli samana vuonna, jolloin päätoimitalo valmistui.<ref name="sark17"/>.
Rakennuslupaa varten tarvittavat piirustukset valmistuivat keväällä 1953, jolloin työt tontilla olivat jo varsin pitkällä.<ref name="sark39"/>.
 
Suomalaisen tavan mukaan julkisten rakennusten rakennustyöt käynnistetään juhlavalla peruskiven muurauksella. Jostakin syystä tällaisesta tilaisuudesta ei löydy dokumentteja Kelan eikä [[Alvar Aalto Säätiö]]n arkistoista. Sanomalehdetkään eivät kerro asiasta mitään.<ref name="sark39"/>.
 
Rakennusmontun pohja oli betonoitu vuoden 1953 aikana ilman rakennuslupaa. Kovin salaa se ei tapahtunut, sillä rakennustöiden melu oli häirinnyt naapurustoa ja aiheuttanut runsaasti kirjoituksia yleisönosastoihin<ref name="sark40">Sarkkinen, 2007, s. 40</ref>. Talon [[harjannostajaiset]] pidettiin 10. marraskuuta 1954. Tuon ajan uutisten mukaan tilaisuudesta ei annettu tietoa tiedotusvälineille, kuten ei myöskään tietoja siihenastisista rakennuskustannuksista.<ref name="sark40"/>.
 
Urakoitsijan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan talon olisi pitänyt valmistua helmikuussa 1956. Materiaalitoimitusten viivästymiset ja maaliskuinen kolmen viikon [[yleislakko]] pitkittivät töitä.<ref name="sark40"/>. Talo otettiin vaiheittain käyttöön kesäkuusta 1956 alkaen, hyväksyttiin kokonaan käyttöön otettavaksi elokuussa, ja vastaanottotarkastus pidettiin 11. syyskuuta.<ref>Sarkkinen, 2007, s. 60</ref>.
 
== Toimitalon arkkitehtuuri ==