Ero sivun ”Kuollut kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 1:
'''Kuollut kieli''' on [[kieli]], jota yksikään ihminen ei enää puhu [[äidinkieli|äidinkielenään]]. Tällaisia ovat esimerkiksi [[gootin kieli|gootti]] ja [[keminsaame]]. Kuollutta kieltä kutsutaan yleisesti myös sammuneeksi kieleksi.
On arvioitu, että noin kahden viikon välein [[Luettelo kuolleista kielistä|kuolee yksi kieli]], ja näin ollen maailman arviolta 6 000 tunnetusta kielestä jopa 90 prosenttia kuolee kuluvan vuosisadan aikana.<ref>[http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kun_kieli_katoaa Kun kieli katoaa]</ref>
Kielten kuolemat vaikeuttavat huomattavasti kantakieli- ja muinaiskulttuuritutkimusta. Esimerkiksi perinteinen tieto lääkekasveista ja luonnon käyttäytymisestä uhkaa hävitä uhanalaisen kielen häviämisen myötä. Monet kielet kuolevat, ennen kuin niitä on edes perustasolla dokumentoitu, kuten esimerkiksi määritelty, mihin [[kielikunta]]an ne kuuluvat. Varsinkin [[
Kielten moninaisuutta pidetään myös [[Ihmisoikeudet|ihmisoikeuskysymyksenä]], sillä kaikkien kielten puhujilla pitäisi olla tasavertainen oikeus käyttää arkielämässään omaa kieltään. Perusoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus saada kouluopetusta omalla kielellään. Toisaalta elävätkin kielet muuttuvat jatkuvasti. Nykyisin ei puhuta montaakaan samaa kieltä kuin vaikkapa ajanlaskun alussa. Esimerkiksi kuolleeksi kieleksi usein mainittu [[latina]] ei oikeastaan kuollut, vaan muuntui moniksi kieliksi kuten [[Ranskan kieli|ranskaksi]] ja [[Espanjan kieli|espanjaksi]].
Rivi 9:
==Kielten kuoleman syyt==
Kielen kuolemiselle on useita syitä, kuten seka-avioliitot, muuttoliikkeet, kuten isot maahanmuuttoaallot<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.mercator-research.eu/nl/onderzoekprojecten/bedreigde-talen/foundation-for-endangered-languages/|nimeke = Foundation for Endangered Languages - Mercator Research Centre|julkaisu = www.mercator-research.eu|viitattu = 2016-04-04}}</ref>, [[kaupungistuminen]], vainot, ylikansalliset kulttuurivaikutteet sekä vähemmistökieliä syrjivä politiikka. Mikäli pieni kieli elää eristyneenä omalla alueellaan eivätkä sen puhujat ole juuri tekemisissä alueella nimellistä valtaa pitävän valtion ja yhteiskunnan kanssa, ei kieltä yleensä uhkaa mikään. Tilanne muuttuu pulmalliseksi vasta, kun pieni kieliyhteisö tulee voimakkaammin osaksi isompien kielten puhujien yhteiskuntaa esimerkiksi siten, että kieliyhteisön elinkeino tai elinympäristö tuhoutuu ja ryhmä joutuu etsimään uutta elämää isommasta yhteiskunnasta. Aiemmin oman yhteisönsä valtakielestä tuleekin tällöin [[vähemmistökieli]] isommassa yhteisössä. Tällaisessa yhteisössä korkein asema on jollakin toisella kielellä, jonka opettelu on usein etu ja houkutus vähemmistökielen puhujille. Vähemmistökielen aseman heikkeneminen alkaa, kun vanhemmat eivät enää pidä oman äidinkielensä opettamista lapsille tärkeänä ja vähemmistökieli uhkaa jäädä kotikieleksi ja vähitellen hävitä kokonaan käytöstä. Yleensä katsotaan, että kieli säilyy pitkiä aikoja vain, jos sillä on yhteisössään korkea asema. Usein seka-avioituminen, muuttoliikkeet ja kulttuurikontaktit sekä tietoinen syrjintä saavat vähemmistökielten puhujat vaihtamaan kieltään.
==Vähemmistökielten asema==
Rivi 24:
Yleensä kielipolitiikkaan liittymättömät olot ja toimet ovat ratkaisevassa asemassa kielten säilymisessä ja häviämisessä, ja aktiivinen kielipolitiikka on parhaimmillaankin vain muilla politiikan osa-alueilla aiheutettujen ongelmien oireiden torjuntaa. Esimerkiksi [[Amazon (sademetsä)|Amazonin sademetsien]] tuhoutuminen on samalla hävittänyt niissä asuvien [[intiaani]]en heimoyhteisöjä ja siten myös paikallisia kieliä. Näitä kieliä suojelee ehkä tehokkaimmin juuri sademetsien suojelu, ei niinkään kielten suojelu. Jos jonkin heimoyhteisön annetaan hajota ja sen jäsenten sulautua osaksi suurempia ryhmiä ja yhteisöitä, ei kieltäkään voida pelastaa millään tuella. Esimerkiksi alkuperäisten heimoyhteisöiden ja niiden perinteiden palauttaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa. Kielten suojelu onkin maailmanlaajuisesti edelleen melko suppeaa, sillä se edellyttää sekä taloudellisia voimavaroja että poliittista tahtoa.
Ei ole keksitty toimivaa ja pysyvää poliittista, ylhäältä ohjattua keinoa, jonka avulla voitaisiin varmasti säilyttää pieni kieli pysyvästi osana suuremman kielen puhujien muodostamaa yhteiskuntaa, elleivät kielen puhujat jollain tavoin eristäydy, esimerkiksi eri elinkeinon harjoittajiksi tai eri yhteiskuntaluokaksi. Jopa ryhmään kohdistuva syrjintä ja eristäminen voi suojella ryhmän kieltä, koska se voi joskus saada ryhmän puolustuskannalle ja näin välttämään sekoittumista ja sulautumista muihin. Pitkiä aikoja suurten kielten puhujien yhteisöissä elävät pienemmät kieliryhmät ovatkin usein tavalla tai toisella eristäytyneitä. Esimerkiksi [[baskit]] uskoivat aiemmin, että jumala kiroaa baskin ja ulkomaalaisen (kenen tahansa muun) väliset avioliitot.
Maailman olojen ja erityisesti globalisaation vuoksi monen kielen kuoleminen on kuitenkin nykyisin lähes väistämätöntä. Jopa kielten kuolemien vauhdin hidastaminen on hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi kieliä on pyritty tutkimaan, jotta kuolleesta kielestä jäisi tietoa jälkipolville. Näin kuolemisesta aiheutuvia haittoja saadaan minimoitua. Kielten kuolema on kuitenkin monien mielestä tragedia. Kieli ei ole pelkkä kommunikaation väline, vaan se on myös tärkeä osa puhujiensa identiteettiä, ja esimerkiksi sanojen merkitykset sisältävät vuosituhansien aikana kehittyneitä ja hioutuneita käsityksiä maailmasta. Kielen kuollessa kuolee kokonainen merkitysten maailma. Kielet ovat myös usein sopeutuneita ja kasvaneita alkuperäiseen ympäristöönsä. Klassisen esimerkin mukaan eskimokielet käsitteellistävät lunta paljon rikkaammin kuin lämpimien maiden kielet, joilla ei välttämättä ole edes sanaa lumelle. Esimerkki on osin virheellinen, sillä eskimokielessä lunta tarkoittavia sanoja on suunnilleen saman verran kuin meillä suomen kielessä. Sen sijaan eskimokielissä kuvataan jäätä hyvin vivahteikkaasti, kuten arvata saattaa.
| |||