Ero sivun ”Suomen murteet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 193.211.223.214 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 212.213.216.212 tekemään versioon. |
siirretty tekstiä suomen kieli -artikkelista |
||
Rivi 4:
==Suomen murrealueet==
[[File:Stamp 1976 - Dialects in Finland.jpg|thumb|220px|Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1976 postimerkin, joka kuvasi Suomen murrealueita.]]
Suomen kielen [[murre|murteista]] puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ns. vanhoja aluemurteita, jotka ovat nykyään tasoittuneet. Siksi murrekartoissa esitetään vuoden 1938 kuntajako ja suomen murteiden puhuma-alueeseen luetaan mukaan Neuvostoliitolle [[luovutettu Karjala|luovutetut alueet]], Inkerinmaa, Ruotsin Länsipohja ja Norjan Ruija. Toisaalta ruotsinkielisiä Suomen rannikkoalueita ei ole otettu mukaan.<ref>Lehikoinen s. 105−107.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke = Suomen murrealueet| Tekijä = Savolainen, Erkki| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Intenetix| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.5.2016 | Kieli = }}</ref> Perinteisen murretutkimuksen kannalta aito murre on alkanut hävitä yleiskielen vaikutuksen, oppivelvollisuuden ja vilkastuvan muuttoliikkeen myötä 1900-luvun alussa.<ref>Rapola s. 17–20.</ref>
===Seitsemän murreryhmää===
Suomen murteet voidaan jakaa seitsemään tai kahdeksaan päämurteeseen tai murreryhmään: [[lounaismurteet]], [[hämäläismurteet]], [[Etelä-Pohjanmaan murre|eteläpohjalaiset murteet]], [[keski- ja pohjoispohjalaiset murteet]], [[peräpohjalaiset murteet]], [[savolaismurteet]] ja [[kaakkoismurteet]]. Useimmat näistä jakautuvat vielä alamurteiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/ | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref> Joskus lounaismurteista erotetaan omaksi ryhmäkseen lounaiset välimurteet (kartassa tummempi vihreä).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=368 | Nimeke =Suomen murrealueet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref>
===Itä- ja länsimurteet===
Suomen murteet jaetaan perinteisesti kahtia länsimurteisiin ja itämurteisiin. Vastakkaisuus ei ole vain kielellinen, vaan eroja on myös muussa kansanomaisessa henkisessä ja aineellisessa kulttuurissa, kuten ruokataloudessa, työkaluissa, vaatteissa ja rakennuksissa. Länsimurteiden alueelle tyypillistä on ollut vakiintunut kyläasutus ja peltoviljely, idässä puolestaan haja-asutus, kaskenpoltto ja eräkulttuuri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/etusivu.html | Nimeke = Suomen murteet| Tekijä = Savolainen, Erkki| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Internetix| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.5.2016 | Kieli = }}</ref><ref>Lehikoinen s. 107.</ref> Vakiintunut käsitys murrejaosta perustuu lähinnä tiettyihin äänne- ja muotorakenteen piirteisiin, niiden historiallisen kehitykseen ja asutushistoriaan.<ref name="Leino">{{Lehtiviite | Tekijä = Antti Leino, Saara Hyvönen ja Marko Salmenkivi | Otsikko = Mitä murteita suomessa onkaan? | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Sivut = 28 | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_26.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref>
Suomen kielen murreryhmät ovat edelleen ryhmiteltävissä kahdeksi päämurrealueeksi. [[Länsimurteet]], joita ovat lounaismurteet, hämäläismurteet, eteläpohjalaiset murteet, keski- ja pohjoispohjalaiset murteet, peräpohjalaiset murteet, ovat kehittyneet kenties voittopuolisemmin [[myöhäiskantasuomi|myöhäiskantasuomen]] pohjoiskantasuomalaisesta murteesta ja saaneet enemmän vaikutteita [[ruotsin kieli|ruotsista]] ja lounaismurteet aiemmin myös [[viron kieli|virosta]]. Suomen kielen [[itämurteet]], joita ovat savolaismurteet ja kaakkoismurteet, taas ovat länsimurteisiin verrattuna läheisempää sukua [[karjalan kieli|karjalan kielelle]] ja sen pohjana olleille itäkantasuomalaisille myöhäiskantasuomen murteille, ja kaikkein itäisimmissä murteissa on myös enemmän [[lainasana|lainasanoja]] [[venäjän kieli|venäjästä]]. Sekä ruotsin kielestä että venäjästä, samoin kuin [[saamen kieli|saamesta]] lainatut [[suomen kielen lainasanat]] ulottuvat kuitenkin myös koko suomen kielen puhuma-alueelle idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.▼
▲
Ryhmien selvin ero on kirjakielen ''d''-äänteen edustus. Lännessä sen tilalla on ''r'' (''paran'' 'padan', ''lehren'' 'lehden', ''saara'' 'saada'), mutta idässä ''d'' katoaa (''paan, lehen, saaha'').<ref>Lehikoinen s. 109–111, Ruoppila s. 33–34.</ref> Muita tunnettuja eroja ovat kirjakielen ''ts'':n vastineet (lännessä ''mettä'' 'metsä', ''kattoo'' 'katsoo' ja idässä ''mehtä, kahtoo'')<ref>Lehikoinen s. 112–113, Ruoppila s. 38–39.</ref> ja ''lk''- ja ''rk''-yhtymien astevaihtelu (lännessä ''jäljet, kurjet, näljät, pelvot'', idässä ''jälet, kuret, nälät, pelot'').<ref>Lehikoinen s. 113–114, Ruoppila s. 45–46.</ref> Länsimurteissa on tyypillistä [[Diftongi#Diftongien avartuminen|diftongien avartuminen]] (''nuari'' 'nuori', ''tyämiäs'' 'työmies', ''viaras'' 'vieras'), itämurteissa puolestaan pitkän ''a'':n ja ''ä'':n [[Diftongi#Diftongiutuminen|diftongiutuminen]] (''moa'' ’maa’, ''peä'' ’pää’, ''kaloa'' tai ''kalloo'' 'kalaa', ''leipeä'' tai ''leipee'' 'leipää').<ref>Lehikoinen s. 116, Ruoppila s. 56–60.</ref> Länsimurteissa esiintyy ''f''-äänne ja sanan alussa voi olla kaksi konsonanttia, toisin kuin itämurteissa: esimerkiksi ''kaffe, fati, klasi, trappu'', idässä ''kahvi, vati, lasi, rappu''.<ref>Lehikoinen s. 115.</ref> Tunnettuja ovat myös sanastoerot: lännessä ''vihta'' ja idässä ''vasta''; lännessä sukkaa ''kudotaan'' mutta idässä ''neulotaan''; ''en kehtaa'' tarkoittaa lännessä 'minua ujostuttaa', idässä taas 'en viitsi'.<ref>Lehikoinen s. 121, Ruoppila s. 77−79.</ref>
Länsi- ja itämurteiden rajaa ei voi määrittää täsmällisesti, koska se on erilainen eri murrepiirteiden kohdalla ja on olemassa myös sekamurteita, joissa on sekä länsi- että itämurteiden piirteitä. Itämurteiden alueeseen luetaan nykyiset [[Pohjois-Savon maakunta|Pohjois]]- ja [[Etelä-Savon maakunta|Etelä-Savon]], [[Pohjois-Karjalan maakunta|Pohjois]]- ja [[Etelä-Karjalan maakunta|Etelä-Karjalan]], [[Keski-Suomen maakunta|Keski-Suomen]] ja [[Kainuun maakunta|Kainuun]] maakunnat. Lisäksi itämurteisiin lasketaan [[Virolahti]] ja [[Miehikkälä]] [[Kymenlaakson maakunta|Kymenlaakson maakunnasta]], [[Hartola]] ja [[Sysmä]] [[Päijät-Hämeen maakunta|Päijät-Hämeen maakunnasta]], [[Ähtäri]], [[Soini]], [[Alajärvi]], [[Vimpeli]], [[Lappajärvi]] ja [[Evijärvi]] [[Etelä-Pohjanmaan maakunta|Etelä-Pohjanmaan maakunnasta]], [[Pyhäjärvi]], [[Pudasjärvi]], [[Taivalkoski]] ja [[Kuusamo]] [[Pohjois-Pohjanmaan maakunta|Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta]] sekä [[Posio]] [[Lapin maakunta|Lapin maakunnasta]].<ref>Lehikoinen s. 107.</ref><ref name="Savolainen1">{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/index | Nimeke = Suomen murrealueet| Tekijä = Savolainen, Erkki| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Internetix| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.5.2016 | Kieli = }}</ref>
===Muita luokittelumalleja===
| |||