Suomen potentiaali perustuu lähinnä itämurteisiin. Länsimurteissa se on harvinaisempi, joillekin länsimurteille jopa aivan täysin vieras. Näinollen sitä ei kirjakielessä juuri esiintynyt aikana, jolloin suomen kirjakieli perustui melkein ainoastaan länsimurteisiin. Toisaalta itämurteissakaan se ei esiinny läheskään yhtä laajalti kuin suomen nykyisessänykysuomen kirjakielessä. jaVielä vuonna 1880 [[E. N. Setälä]] lauseopissaan kirjoitti, että potentiaalia “ei ylimalkaan saa käyttää päälauseissa, vaan ainoastaan sivulauseissa sekä epäilevissä kysymyslauseissa”. Esimerkeiksi potentiaalin aidosta itäsuomalaisesta kansankielisestä käytöstä käyvät Setälän mukaan mm. seuraavat: "Etköhän jo itsekin huomanne, että olet väärässä." "Kun sen tehnet, saat huomenna palkan mieltäsi myöten." [[Murteiden taistelu]]n aikana jolloin kirjakieleenkirjakieltä omaksuttiinmuutettiin itämurteisuuksiatasapuolisemmin länsi- ja itämurteita edustavaksi, osa suomen kielen kirjoittajista erehtyi luulemaan potentiaalia jonkinlaiseksi yleiseksi todennäköisyyttä ilmaisevaksi muodoksi. ja sellaisenaSellaisena se sitten alettiin merkitä kielioppeihin. Puhutussa suomessa se on edelleensilti vieläkin paljonselvästi harvinaisempi kuin kirjoitetussa.<ref name=jk />
