Ero sivun ”Potentiaali (kielitiede)” versioiden välillä

Suomen potentiaali perustuu lähinnä itämurteisiin, mutta itämurteissakaan se ei esiinny läheskään yhtä laajalti kuin suomen nykyisessä kirjakielessä. Vielä vuonna 1880 [[E. N. Setälä]] lauseopissaan kirjoitti, että potentiaalia “ei ylimalkaan saa käyttää päälauseissa, vaan ainoastaan sivulauseissa sekä epäilevissä kysymyslauseissa.” Länsimurteissa se on harvinaisempi, joillekin länsimurteille jopa aivan täysin vieras. Näinollen sitä ei kirjakielessä juuri esiintynyt aikana, jolloin suomen kirjakieli perustui melkein ainoastaan länsimurteisiin. Potentiaali oli yksi itämurteisuuksista, joita [[murteiden taistelu]]n aikana ehdotettiin käytettäviksi myös kirjakielessä, mutta itämurteissakaan se ei esiinny läheskään yhtä laajalti kuin suomen nykyisessä kirjakielessä. Vielä vuonna 1880 [[E. N. Setälä]] lauseopissaan kirjoitti, että potentiaalia “ei ylimalkaan saa käyttää päälauseissa, vaan ainoastaan sivulauseissa sekä epäilevissä kysymyslauseissa.” Tällöin osa ehdotuksen soveltajista erehtyi luulemaan potentiaalia jonkinlaiseksi yleiseksi todennäköisyyttä ilmaisevaksi muodoksi ja sellaisena se sitten alettiin merkitä kielioppeihin.<ref name=jk />