Ero sivun ”Yksikelainen mikrofoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Suunnitteluperiaatteista: selkiinnytin tekstiä |
|||
Rivi 1:
[[Kuva:Pickups Humb 2Single.jpg|thumb|[[Sähkökitara]]n kielten alla näkyy kaksi kappaletta yksikelaisia mikrofoneja (keskellä ja oikealla) sekä yksi [[humbucker]] (vasemmassa reunassa)]]
'''Yksikelainen mikrofoni''' (single coil) on alun perin [[sähkökitara]]lle kehitetty [[kitaramikrofoni|sähkömagneettinen mikrofoni]]tyyppi. Nimensä mukaisesti se voi olla joko yhden sauvamagneetin tai vaihtoehtoisesti useamman vierekkäisen magneettitangon ympärille ohuesta [[kupari]]langasta käämitty [[kela (komponentti)|kela]].
== Yleisesti yksikelaisesta ==
Rivi 7:
Vaikka näitä mikrofoneja ovat käyttäneet vuosikymmenten kuluessa lukemattomat soittajat, niiden suunnittelusta löytyy silti rakenteellisia puutteita ja heikkouksia. Merkittävä tällainen on yksikelaisen mikrofonin tuottamassa [[signaali]]ssa esiintyvä 50 [[Hz]] tai 60 Hz [[taajuus|taajuinen]] [[verkkovirta|sähköverkon]] aiheuttama hurina ({{k-en|hum}}), Suomessa 50 Hz. Ongelmaan löytyi kunnollinen ratkaisu vasta vuonna [[1996]], jolloin kitaramikrofoneja valmistava [[Kinman]] Company toi markkinoille patentoidun ratkaisun mikrofonihurinan poistamiseksi. Ratkaisu perustuu päällekkäisiin keloihin kuten ns. [[Humbucker|stacked humbucker]] - mikrofonissa. Kelat on erotettu metallisuojalla ja alemmassa kelassa on teräksinen sydän magneettien sijasta. Kela poimii häiriötaajuuden mutta vaikuttaa mahdollisimman vähän ylemmän kelan magneettisuuteen. Kelojen vastukset on sovitettu toisiinsa pyrittäessä yksikelaisen kaltaiseen tulokseen.<ref>soundonsound</ref> Myös muut valmistajat ovat tuoneet markkinoille vastaavia ratkaisuja.
[[Gibson Guitar Corporation]] teki usean vuoden ajan pelkistettyjä yksikelaisia mikrofoneja eräisiin kitaramalleihinsa. Nämä olivat tekniseltä toteutukseltaan [[Fender]]in yksikelaisia yksinkertaisempia. Mikrofoni koostui yhdestä [[Alnico|AlNiCo-]]magneettiseoksesta valmistetun tangon ympärille ohuesta kuparilangasta käämitystä [[kela (komponentti)|kelasta]]. Sen kevyen rakenteen heikkoutena oli [[mikrofoni
Toinen yksikelaisten tyyppi on [[Gibson Guitar Corporation]]in suunnittelema mikrofonimalli [[P-90]]. Mallista tuli välittömästi suosittu, soundin poiketessa [[Fender]]in yksikelaisista mikrofoneista. Näissä mikrofoneissa on isokokoinen litteä [[kupari]]sesta käämilangasta [[käämi]]tty kela, napapaloina säädettävät teräksiset ruuvit, ja pari käämin alle sijoitettua litteää [[AlNiCo|AlNiCo-]]tankomagneettia. Säädettävät teräksiset naparuuvit johtavat magneettikentän ja poimivat kielten värähtelyt.
Rivi 14:
Kolmantena on nk. lipstick -mikrofoni, jossa kela on sijoitettu metalliputkeen. Alkuperäiset mikrofonit oli rakennettu metallisiin [[huulipuna]]koteloihin joka antoi niille tunnusomaisen ulkonäön. Mikrofoni tuli tunnetuksi [[Danelectro]] - kitaramerkissä.
[[Kuva:Gibson ES-150.png|thumb|right|Gibson ES-150 jossa Charlie Christian - mikrofoni.
Gibson - kitaroissa käytetty Charlie Christian - mikrofoni on rakenteeltaan poikkeavampi. Kela on tehty magneettisuutta siirtävän kapean tangon ympärille. Kela on poikittain kahden myös runkona toimivan sauvamagneetin päällä. Mikrofoni kokonaisuutena kiinnitetään soittimeen suurikokoisilla ruuveilla. Magneetit ovat suhteellisen heikkoja ja siten ne ja koko mikrofoni on suurikokoinen.
== Ääni ==
Klassista [[Fender]]in yksikelaista soundia voisi luonnehtia murean rapeaksi, kuulaan kirkkaaksi ja [[dynamiikka|dynamiikaltaan]] varsin herkäksi, olematta kuitenkaan humbuckermaisen tumma tai paksu. Hyviä esimerkkejä tyypillisestä fendermäisestä yksikelaisesta "[[twang]]" soundista löytyy [[Rolling Stones]]in kappaleesta ''"[[Brown Sugar (kappale)|Brown Sugar]]"''. Toinen esimerkki löytyy [[Bob Dylan]]in kappaleesta ''"[[All Along the Watchtower]]"'' [[Jimi Hendrix]]in versioimana ja esittämänä.
Yksikelaiset tuottavat 50 Hz hurinaa [[humbucker]]eita enemmän. Ne ovat myös herkkiä ja [[dynamiikka|dynaamisia]] ja huomattavan kovalla soitettaessa tuottavat upeaksi luonnehditun feedback-soundin. Tätä nimenomaista ominaisuutta ovat käyttäneet soitossaan ja ilmaisussaan efektinä monet sähkökitaran suuret nimet kuten [[Jimi Hendrix]] ja [[Stevie Ray Vaughan]].
Rivi 42:
Alkuperäisessä Stratocaster- mallissa mikrofoneille on kolmiasentoinen valitsin. Kitaristit huomasivat, että tasapainottamalla kytkimen 1 - 2 tai 2 - 3 asentojen väliin saatiin uudenlaisia sointivärejä vastaavien mikrofonien kytkeytyessä samanaikaisesti. Fender toi kitaroihin viisiasentoisen kytkimen 1980- luvulla. Tällöin yksittäiset mikrofonit kytkeytyvät asennoissa 1, 3 ja 5. Asennot 2 ja 4 kytkevät talla+keskimikrofonit keski+kaulamikrofonit vastaavasti. Uudelleen julkaistussa mallissa tai tarkassa jäljitelmässä on kolmiasentoinen kytkentä.
Joissakin mikrofoniyhdistelmissä keskimikrofonin kela on käämitty käänteisesti ja keskimikrofonissa voi olla käänteinen magneettien [[polaarisuus]]. Tällä yhdessä normaalin talla- tai kaulamikrofonin kanssa saadaan [[humbucker]]-kytkentä. Vastoin yleistä luuloa{{Kenen mukaan}} tällainen mikrofonikonfiguraatio on keskenään samanvaiheinen. Asennoissa 2 ja 4 mikrofonien tuottama soundillinen efekti luonnehditaan termillä ''"quack"'', ja joskus kitaranuoteissa voi löytyä ohjeistus tällaisen mikrofonikombinaation käyttämiseksi.
===Telecaster-design===
Rivi 55:
== Tunnettuja yksikelaisia kitaramikrofoneja ==
[[Tiedosto:1959 Danelectro shorthorn guitar.jpg|right|175px|thumb|Danelectro 59-DC jossa kaksi yksikelaista lipstick-mikrofonia]]
Useita tunnettuja yksikelaisia mikrofoneja, jotka ovat selkeästi erottuvia soundiltaan ja ovat monesti lajiteltu jonkinlaiseen "standardin" mukaiseen järjestykseen:
* [[Gibson Guitar Corporation|Gibson]] [[P-90]] ([[1946]])
| |||