Ero sivun ”Nisäkkäiden myrkyt” versioiden välillä

'''Nisäkkäiden tuottamien myrkkyjen''' merkitys on ollut pitkään vähäinen tieteellisessä tutkimuksessa. Fossiililöydökset ja kokeellisten menetelmien kehittyminen on kuitenkin tuottanut lisää tietoa ja kasvattanut mielenkiintoa nisäkäsmyrkkyjä kohtaan. Nisäkkäiden myrkyt ovat kirjava joukko erilaisia toksisia seoksia ja vaikutusmekanismeja. Nisäkäsmyrkyt voidaan jakaa kolmeen luokkaan; hyönteissyöjien, nokkaeläinten ja lepakoiden myrkkyihin. Neljännessä luokassa, kädellisissä, on ehdotettu olevan myrkyllisiä lajeja.<ref name=":0">{{Lehtiviite | Tekijä = Rodrigo Ligabue-Braun et al. | Otsikko = Venomous mammals: A review| Julkaisu = Toxicon| Ajankohta = 2012| Vuosikerta = 59| Numero = | Sivut = 680–695| Julkaisupaikka = Universidade Federal do Rio Grande do Sul| Julkaisija = Elsevier| Selite= | Tunniste= | www = https://www.researchgate.net/publication/221696349_Venomous_mammals_A_review| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = 30.4.2016 | Kieli = Englanniksi. | Lopetusmerkki = }}</ref> Eläinten tuottamille myrkyille ei ole yksiselitteistä määritelmää. Bücherlin (1968) mukaan myrkyllisellä eläimellä tulee olla ainakin yksi myrkkyrauhanen, mekanismi myrkyn erittämiselle tai ruiskuttamiselle sekä väline jolla tehdä haava. Mebs (2002) määrittelee eläinmyrkyt aineiksi, jotka ovat haitallisia muille eliöille määrätyssä pitoisuudessa ja jotka ovat useimmiten [[Proteiini|proteiineja]] tai [[Peptidi|peptidejä]].

 

 

Nokkaeläimistä [[vesinokkaeläin]]tä (''Ornithorhynchus anatinus'') pidetään ainoana myrkyllisenä nokkaeläimenä. Myös [[nokkasiili]]ä on epäilty toksiinintuottajaksi, mutta selkeää myrkkyä ei ole toistaiseksi raportoitu saadun. Vesinokkaeläintä tavataan makeavetisistä Itä-Australian joista ja virroista. Lajilla on takaraajoissaan myrkkykannukset, jotka säilyvät aikuisikään asti vain urospuolisilla eläimillä. [[Vesinokkaeläimen myrkky]] on monimutkainen seos toksisia aineita.<ref name=":0" />