Ero sivun ”Saksan Helsingin-suurlähetystö” versioiden välillä

Vuosina 1918–1928 silloisen [[Saksan valtakunta|Saksan valtakunnan]] Helsingin-lähetystö toimi osoitteessa [[Eteläesplanadi]] 4 ja vuosina 1928–1944 [[Kaivopuisto]]ssa nykyisessä osoitteessa Itäinen Puistotie 6, johon valmistui saksalaisen arkkitehdin Schäferin suunnittelema lähetystötalo. Se kuitenkin päätyi sotien jälkeen muun saksalaisen omaisuuden tavoin [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] nojalla [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] omistukseen ja sinne sijoitettiin [[Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystö]]n henkilökunnan lasten koulu.<ref>Kaija Ollila: Kielo ja Voikukka, s. 337 teoksessa ''Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita'' (Kaija Ollila & Kirsti Toppari). Sanoma, Helsinki 1977.</ref><ref>Lars Westerlund: [http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Saksalaisyhteis%C3%B6_V2_netti_.pdf Itsetehostuksesta nöyryyteen: Suomensaksalaiset 1933–1946], s. 172. Kansallisarkisto 2011. Viitattu 8.5.2016.</ref> Saksan vanha lähetystötalo kuuluu tänäkin päivänä Venäjän valtiolle ja toimii edelleen suurlähetystön lasten kouluna.<ref>Pauliina Grönholm: [http://www.hs.fi/kotimaa/a1413861279839 Venäjä omistaa yhä viisi luovutettua tonttia Suomesta] Helsingin Sanomat 22.10.2014. Viitattu 8.5.2016.</ref>

Itä-Saksan suurlähetystö sijaitsi [[Kulosaari|Kulosaaressa]] Vähäniityntiellä vuonna 1969 valmistuneessa rakennuksessa, jonka suomalainen arkkitehti [[Tapani Eskola]] suunnitteli silloiselle Itä-Saksan kaupalliselle edustustolle. [[Neuvostoliitto]] luovutti 1950-luvulta alkaen useita [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] nojalla haltuunsa päätyneitä saksalaisten omistamia huvilatontteja Kulosaaresta muiden sosialististen maiden lähetystöille.<ref>Elina Ihamuotila: Lähetystöjen Kulosaari, s. 334–336 teoksessa ''Kulosaari – koti ja kaupunginosa''. Kulosaaren Kotiseuturahaston Säätiö, Helsinki 2002.</ref> Vähäniityntie 9:n tontti päätyi Itä-Saksalle vuonna 1954. Vuodesta 1994 rakennuksessa on toiminut [[Ukraina]]n suurlähetystö.<ref>''Kulosaari – Huvilakiinteistöt ja niiden omistajat'' (toim. Matti Räsänen), s. 335. Kulosaaren Kotiseuturahaston Säätiö, Helsinki 2004.</ref> Itä-Saksan lähetystön pihasaunan on sanottu olleen 1970-luvulla [[Stasi]]n vakoilun keskus”kuuma piste” Suomessa.<ref>[http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000217623.html DDR:n vakoilusauna lämpiää yhä Kulosaaressa] Ilta-Sanoat 5.10.2002. Viitattu 8.5.2016.</ref>