Versio 8. toukokuuta 2016 kello 12.05 muokkaa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 247 muokkausta siirretään lehtikirjoitukset teokset-osioon, niiden löytymisuutinen ei kuulu elämäkertaan, karsitaan samalla uutismaisuudet ← Vanhempi muutos		Versio 8. toukokuuta 2016 kello 13.35 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 247 muokkausta elämäkerta lähteistä, siirretään lähteetön-malline alemmas Uudempi muutos →
Rivi 1: ~~{{Lähteetön}}~~{{Kirjailija \| nimi = Walter Whitman \| kuva = Walt Whitman - George Collins Cox.jpg Rivi 19: \| huomioita = }} [[Kuva:Whitman, Walt (1819-1892) - 1855 - Da front. di Foglie d'Erba.gif\|thumb\|right\|250px\|Walt Whitman 37-vuotiaana. Kuva runokoelman ''Leaves of Grass'' nimiösivulta. Samuel Hollyerin [[etsaus]] Gabriel Harrisonin kadonneesta [[dagerrotypia]]sta.]]▼ '''Walter "Walt" Whitman''' ([[31. toukokuuta]] [[1819]] [[Long Island]], [[New York]], [[Yhdysvallat]] – [[26. maaliskuuta]] [[1892]] Camden, [[New Jersey]], Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja [[humanisti]]. Hänen tunnetuin teoksensa on runokokoelma ''[[Ruohoa]]'' (alkuteos ''Leaves of Grass''). ==Elämäkerta== ===Varhainen elämä=== Whitman syntyi Long Islandin lähellä, nykyisessä South Huntingtonissa sijainneella maatilalla. Hän oli toinen perheen yhdeksästä lapsesta. Perhe muutti vuonna [[1823]] Brooklyniin, missä Whitman kävi koulua vain kuusi vuotta ennen kirjapaino-oppilaaksi ryhtymistään. Hän oli itseoppinut, ja hänen lukemistoonsa kuuluivat muun muassa [[Homeros\|Homeroksen]], [[Dante]]n ja [[Shakespeare]]n teokset. Walt Whitman syntyi [[West Hills]]issä [[Long Island]]illa kahdeksanlapsisen perheen toisena lapsena. Perhe muutti [[Brooklyn]]iin Waltin ollessa kolmevuotias. Walt lopetti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja ryhtyi isänsä avuksi elättämään perhettä. Aluksi hän työskenteli asianajajatoimiston juoksupoikana ja sen jälkeen kirjapainoissa.<ref name=”biography”>[http://www.biography.com/people/walt-whitman-9530126 Walt Whitman Biography], Biography.com</ref> ===Toimittajana=== Whitman lähti kaksi vuotta kestäneen harjoittelun jälkeen [[New York]]iin ja työskenteli siellä eri kirjapainoissa. Vuonna [[1835]] hän palasi Long Islandille opettajaksi. Samanaikaisesti hän perusti ja julkaisi sanomalehteä The Long-Islander omassa kotikaupungissaan Huntingtonissa vuosina [[1838]]–[[1839]]. Hän jatkoi opetustyötä Long Islandilla aina vuoteen [[1841]] saakka, jolloin hän palasi takaisin New Yorkiin. Sinne asetetuttuaan hän teki töitä kirjanpainajana ja lehtimiehenä. Hän laati Long Islandin vuosinaan kirjoituksia freelancetoimittajana kansanomaisiin aikakauslehtiin ja kirjoitti poliittisia puheita. Vuonna [[1840]] hän osallistui [[Martin Van Buren]]in presidenttivaalikampanjaan. Whitman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whitman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä ''Long Islander'', mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi toimittajan uralle vuonna 1841. Vuosina 1846–1848 hän työskenteli ''Brooklyn Daily Eaglen'' toimittajana. Hän oli teräväkynäinen kirjoittaja ja toi omat radikaalitkin mielipiteensä herkästi julki, mikä johti monesti työsuhteiden purkamisiin.<ref name=”biography” /> Whitman muutti New Yorkista [[New Orleans]]iin vuonna 1848 ja työskenteli ''Crescent''-lehden toimituksessa kolmen kuukauden ajan. New Orleansissa Whitman sai ensi kertaa todistaa [[Orjuus Yhdysvalloissa\|orjuutta]]. Palattuaan Brooklyniin samana vuonna hän perusti päivälehden nimeltä ''Brooklyn Freeman''. Lehdessään Whitman otti voimakkaasti kantaa orjuutta vastaan.<ref name=”biography” /> Whitmanin kirjoittamat poliittiset puheet herättivät huomiota [[Tammany Society]]ssä. Hän sai tehtäväkseen järjestön useiden lehtien toimittamisen; lehdistä yksikään ei tosin elänyt kovin pitkään. Kaksi vuotta hän toimitti vaikutusvaltaista Brooklyn Eagle -lehteä. Yhdysvallat oli silloin sodassa tavoitteenaan liittää Meksikon territorio Texas omiin alueisiinsa. Whitman kirjoitti: "Meksikoa täytyy tosiaan rangaista ankarasti. Meidän aseitamme on vastedes käytettävä niin että kaikkialla maailmassa tiedetään, että vaikka Amerikka ei pidä taistelusta, kaikki tietävät miten se iskee ja sen kanssa elämisen säännöt.” Demokraattisessa puolueessa tapahtuneen hajoamisen myötä hänet vapautettiin julkaisijan tehtävästä, koska hän oli tukenut Free-Soil–puoluetta. Kun hänen perustamansa sanomalehti Free Soil jäi lyhytikäiseksi, hän siirtyi tehtävästä toiseen. ===Runoilijana=== Vuosina [[1841]]–[[1859]] Whitman toimitti [[New Orleans]]issa (ransk. La Nouvelle-Orléans) The Cresent -lehteä ja lisäksi yhtä lehteä Louisianassa, kahta New Yorkissa ja neljää Long Islandilla. New Orleansissa toimiessaan hän tutustui orjamarkkinoihin, joita kaupungissa järjestettiin tuolloin säännöllisesti. Hän myös ryhtyi kirjoittamaan runoja, ja pian se korvasi ja sivuutti kaiken muun. ▲[[Kuva:Whitman, Walt (1819-1892) - 1855 - Da front. di Foglie d'Erba.gif\|thumb\|right~~\|250px~~\|Walt Whitman 37-vuotiaana. Kuva runokoelman ''~~Leaves of Grass~~Ruohoa'' nimiösivulta. Samuel Hollyerin [[etsaus]] Gabriel Harrisonin kadonneesta [[dagerrotypia]]sta.]] Whitman kirjoitti työnsä lomassa runoutta. Hän julkaisi 12 runon kokoelman ''Ruohoa'' (''Leaves of Grass'') vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä.<ref name=”biography” /> Runot syntyivät osittain Whitmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija [[Ralph Waldo Emerson]]in ihailun inspiroimina. Whitman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta.<ref name=”poetry” /> Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whitman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua.<ref name=”biography” /> Whitman työskenteli [[Yhdysvaltain sisällissota\|sisällissodan]] aikana [[Washington (DC)\|Washington]]issa virkailijana. Vapaa-aikanaan hän kävi hoitamassa haavoittuneita sotilaita, mikä antoi aiheita hänen kokoelmaansa ''Drum-Taps'' (1865).<ref name=”poetry” /> Samana vuonna hän julkaisi sille jatko-osan ''Sequel''.<ref name=”biography” /> Sodan jälkeen Whitman jatkoi veteraanien vierailujaan. Hän tapasi nuoren sotilaan nimeltä Peter Doyle, jonka kanssa hän aloitti suhteen.<ref name=”biography” /> Whitmanin pitkän kirjoittajanuran ensimmäiset hedelmät tulivat näkyviin [[1840-luku\|1840-luvulla]]. Hän julkaisi vuodesta [[1841]] lähtien muutamia novelleja ja romaanin ''Franklin Evans'', joka ilmestyi New Yorkissa vuotta myöhemmin; nämä olivat osa kohtuuden ystävien liikettä. Menestys tuli, kun "The Child’s Champion" ilmestyi [[1842]]. Novelli on sittemmin julkaistu useina uusintapainoksina, ja sitä pidetään yleisesti kirjailijan varhaistuotannon keskeisimpänä teoksena. Näin Whitman loi teologisen perustan teemalle, joka oli lähellä hänen sydäntään koko elämänsä ajan: tietoisuudelle rakkauden vapauttavasta vaikutuksesta. Whitman työskenteli 1860-luvun puolivälissä Washingtonissa sisäministeriön intiaaniasioiden toimistossa. Hän kirjoitti samalla ja julkaisi vuonna 1870 kokoelmat ''Democratic Vistas'' ja ''Passage to India'' sekä jälleen uuden version ''Leaves of Grassista''.<ref name=”biography” /> Runokokoelma ''Ruohoa'' ilmestyi [[1855]], samana vuonna kuin Whitmanin isä kuoli. Runokokoelma käsitti 12 pitkää runoa ilman otsikoita. Kirja ei saanut osakseen lukevan yleisön taholta juuri minkäänlaisia reaktioita, ja myös kriitikot jättivät sen vaille huomiota. Vuotta myöhemmin Whitman julkaisi toisen painoksen, joka sisälsi [[Ralph Waldo Emerson]]in kiitoskirjeen sekä kaksikymmentä uutta runoa. Emerson kutsui kirjan ilmestymistä pitkään amerikkalaisen runouden esiintuloksi, ja samalla tämä runous itsenäisti kansakunnan runouden eurooppalaisilta vaikutuksilta. ===Sairaus ja kuolema=== Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen Walt Whitman palveli asiantuntijana sisäministeriössä. Kun sisäministeri James Harlan tajusi, että Whitman oli skandaalinomaisen ''Ruohoa''-runokokoelman kirjoittaja, tämä sai heti potkut. Whitman sai aivohalvauksen 1873 ja muutti [[Camden]]iin [[New Jersey]]yn veljensä luokse.<ref name=”poetry” /> Hän julkaisi uusia versioita ''Leaves of Grassista'', jonka myyntituloilla hän osti itselleen oman talon Camdenista. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whitmanin viimeiseksi jäänyt teos ''Good-Bye, My Fancy'' julkaistiin vuonna 1891.<ref name=”biography” /> Whitman kuoli Camdenissa 26. maaliskuuta 1892.<ref name=”biography” /> Hänen hautajaisiinsa tuli yli tuhat surijaa.<ref name=”poetry” /> Kokoelman seitsemäs painos oli jo saanut lisää paksuutta. Whitman oli tuossa vaiheessa saavuttanut mainetta, ja kokoelman uusinta painosta myytiin valtavasti. Kirjailijalla oli nyt mahdollisuus hankkia asunto Camdenistä New Jerseystä. ~~Walt Whitman kuoli [[26. maaliskuuta]] [[1892]], ja hänet haudattiin Camdeniin, Harleighin hautausmaalle, hautaan jonka hän oli itse suunnitellut.~~ ==Runous ja vaikutus== Whitmania pidetään yhtenä Yhdysvaltain merkittävimmistä 1800-luvun runoilijoista. Whitmanin runoudella katsotaan kunnianhimoisuutensa ja laaja-alaisuutensa johdosta olleen suuri vaikutus Yhdysvaltain 1900-luvun runouteen.<ref name=”poetry”>[http://www.poetryfoundation.org/poems-and-poets/poets/detail/walt-whitman Walt Whitman], Poetry Foundation</ref> Whitman ei saanut elinaikanaan paljonkaan julkista tunnustusta runoistaan etenkään Yhdysvalloissa, vaikkakin häntä arvostettiin Euroopassa. Nuivuuden syynä olivat esimerkiksi hänen avoin kuvauksensa seksistä, hänen imagonsa hiomattomana työläisenä, sekä hänen tyylilliset innovaationsa. Whitmanin epätavanomaiseen tyyliin vaikutti raamatullisen runouden muoto.<ref name=”poetry” /> Useille lukijoille Walt Whitman ja [[Emily Dickinson]] ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita. Eritoten Whitmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun älyllisyydestä. Whitman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää lukea ääneen, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija [[James Weldon Johnson]]illakin. Rivi 47 ⟶ 53: ==Whitman ja homoseksuaalisuus== {{lähteetön}} [[Kuva:Walt Whitman and Bill Duckett.jpg\|thumb\|180px\|left\|Walt Whitman ja Bill Duckett.]] Eräitä keskeisiä tekijöitä Whitmanin elämässä ja runoudessa olivat [[homoseksuaalisuus]] ja homoerotiikka, jotka liittivät hänen ihailunsa 1800-luvun ideaalisesta miestenvälisestä kaveruudesta avoimeksi kuvaukseksi maskuliinisesta kehosta ja jopa masturbaatiosta, kuten käy ilmi hänen "Song of Myself" -runostaan. Se oli ristiriidassa sen närkästymisen kanssa, jota Whitman osoitti kohdattuaan vastaavia tekstejä jolloin hän ylisti siveyttä ja paheksui masturbaatiota. Rivi 67 ⟶ 74: * [[1892]]: Kuoli [[26. maaliskuuta]]. ==~~Teokset~~Teoksia== ;Runot

Ero sivun ”Walt Whitman” versioiden välillä