Ero sivun ”Fronde” versioiden välillä

Condé oli Gaston Orléansin ohella suuria, parlamentin käymän kapinan voittajia. He pakottivat kuningattaren myöntämään palkkioita Contille ja tämän sisarelle Longuevillelle. Kuitenkin kiista arvojärjestyksestä laukesi tunteiden täyttämänä aateliston parissa. Tätä seurannut [[Agitaatio|agitointi]] sai aikaiseksi "Liittoaktinliittoaktin", jonka yli 800 aatelismiestä allekirjoitti. Tällöin myös syntyi ajatus kuningaskunnan valtiopäivien koolle kutsumisesta. Condén uusien röyhkeiden tekojen tähden kuningatar Anna Itävaltalainen antoi luvan tämän pidätykselle, kuten myös Contin ja Longuevillen herttuan pidätyksille, jotka tapahtuivat [[18. tammikuuta]] [[1650]]. Ruhtinaat olivat vangittuina Vincennes'n[[Vincennesin linnassalinna]]ssa. Pariisin kaupunki juhli tyytyväisenä pidätyksiä ja sytytti riemun tulet.

Sitä vastoin maakunnissa Fronde-kapinointi syttyi uudelleen. Longuevillen herttuatar oli paennut [[Normandia]]an ja hänen seuranaan oli La Rochefoucauldin herttua. Myös Turenne oli pysynyt uskollisena Condélle. Mazarin reagoi tapahtumiin jakamalla hallituspaikat uskollisille kannattajilleen tai aiemmin Fronde-kapinaa kannattaneille, mutta mielensä muuttaneille henkilöille. Jotta maakuntien aatelisto jäisi uskolliseksi sijaishallitsijalle, päätti kuningatar tehdä poikansa Ludvig XIV:n kanssa kierroksen maaseudulla. Longuevillen herttuatar liittyi Turennen joukkoihin Meusen alueella ja he allekirjoittivat sopimuksen Espanjan kuningas [[Filip IV (Espanja)|Filip IV:n]] kanssa. Turennen armeijan piti yhdistyä [[Espanjan Alankomaat|Espanjan Alankomaiden]] kuvernöörin, arkkiherttua [[Leopold Vilhelm (Itävallan arkkiherttua)|Leopold Vilhelmin]] joukkoihin. Ruhtinaiden Fronde-kapinan voiman nousun edessä kuningatar vei nuoren kuninkaan [[Akvitania]]an, jossa kuitenkin kapinalliset olivat päässeet [[Bordeaux]]’n herroiksi. Kuningatar uskoi sotilasjohdon [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII:n]] veljelle. Turennen joukkojen läheisyyden takia VincennenVincennesin linnan vangit siirrettiin Marcoussis’iin. Bordeaux’n piiritys alkoi [[5. syyskuuta]].

Pariisissa kardinaali Mazarin teki vakavan virheen kieltäytyessään esittämättä kardinaalin päähinettä Condille. Hän tyrkkäsi vastustajansa uudelleen juonimaan. Joulukuussa parlamentti vaati ruhtinaiden vapauttamista sekä Mazarinin erottamista. Kuningatar oli kuitenkin päättänyt paeta jälleen kerran. Kohteena oli [[6. helmikuuta]] 1651 [[1651]] Saint-Germainin linna]] Pariisin lähistöllä. Gaston Orléans oli saanut tiedon asiasta ja ilmoitti siitä Condille. Yöllä 8. ja 9. helmikuuta porvariskaarti sulki Pariisin portit, ja Condin yllyttämänä he halusivat tarkastaa, että kuningas ei olisi lähdössä mihinkään. Kapinan edetessä Anna Itävaltalaisen piti jättämän kaksi tuikkua kuninkaan huoneeseen, jotta sen uskottaisiin olevan asuttu. Ruhtinaat vapautettiin [[10. helmikuuta]]. Parlamentti aloitti [[17. helmikuuta]] Mazarinia koskevien syytösten käsittelyn.

Helmikuun aikana Pariisissa pidettiin aatelismiesten lukuisia kokouksia. Gaston Orléans oli asioissa puhemiehensä. Aatelisto vaati valtiopäiviä. Sen unelma oli eräänlainen sekamonarkia, jossa aatelisto olisi näytellyt keskeistä roolia. Nämä näkymät eivät kuitenkaan miellyttäneet oikeastaan ketään, ei myöskään kapinaliikkeen johtajia. Nämä olivat ajautuneet liikkeen sisäiseen konfliktiin. Condé kieltäytyi julistamasta itseään sijaishallitsijaksi ja Gondin kuumentama papisto oli parlamenttia vastaan. Mutta lopulta [[7. syyskuuta]] [[1651]] Ludvig XIV julistettiin täysikäiseksitäysi-ikäiseksi.