Ero sivun ”Hugo Simberg” versioiden välillä

'''Hugo Gerhard Simberg''' ([[24. kesäkuuta]] [[1873]] [[Hamina]] – [[12. heinäkuuta]] [[1917]] [[Ähtäri]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[taidemaalari]] ja [[Taidegraafikko|graafikko]].<ref name="Otavan Iso Fokus, s. 3814">''Otavan iso Fokus'', s. 3814.</ref> Hän on [[Suomen taide|Suomen taiteen]] [[symbolismi]]n päänimiä.<ref name="Otavan Iso Fokus, s. 3814"/> Hän toi [[Akseli Gallen-Kallela]]n ohella symbolismin ajatuksia suomalaiseen taiteeseen ja kokeili uusia eurooppalaisia taidesuuntia 1900-luvun alussa. Hän maalasi [[piru]]hahmoja, [[Kuolema (henkilöitymä)|kuolema]]-aiheita ja luonnonnäkyjä [[Naivismi|naivistisella]] tyylillä, mutta käytti myös lämmintä [[realismiRealismi (taide)|realismia]]a esimerkiksi vuonna 1898 maalaamassaan ''Täti''-maalauksessa.

Simberg varttui [[viipuri]]laisessa virkamieskodissa ja aloitti taideopintonsa [[Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulu]]ssa 1891 jatkaen sen jälkeen opintojaan 1893–951893–1895 [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa. Jo Simbergin varhaisista töistä voi nähdä, että hän oli synnynnäinen symbolisti, mutta [[Kuvataideakatemia|Ateneumin]] taideopetus ei tarjonnut hänelle mahdollisuutta opiskella hänelle tärkeiden aiheiden parissa. Simberg päätti kirjoittaa suomalaisen symbolismin päämestarille, [[Akseli Gallen-Kallela]]lle, joka otti hänet oppipojakseen [[Ruovesi|Ruovedelle]] vuonna 1895. Tästä alkoi Simbergin taiteilijankehityksen tärkein vaihe. Gallen-Kallela rohkaisi häntä jatkamaan oman tyylinsä parissa. Simberg vietti kesään Niemenlautassa, sukunsa kesäpaikassa Viipurin lähistöllä. Seudun maisemat vaikuttivat hänen teoksiinsa.

Vuonna 1903 aloitettiin [[Lars Sonck]]in suunnitteleman [[Tampereen tuomiokirkko|Tampereen tuomiokirkon]] rakennustyöt. Kirkosta haluttiin [[jugend]]in hengen mukaisesti [[kokonaistaideteos]], ja sisäosien koristeluun nimettiin [[Magnus Enckell]], joka teki alttaritaulun, ja Hugo Simberg, joka teki vuosina 1905–061905–1906 kirkon katto- ja lasimaalaukset, kaksi erillistä seinämaalausta (”[[Haavoittunut enkeli]]” ja ”[[Kuoleman puutarha]]”) ja lehterikaiteen maalauksen ”[[Köynnöksenkantajat]]”. Maalaukset eivät olleet tavanomaista kirkkokoristelua, mutta lasimaalauksissa Simberg noudatti perinteistä kristillistä tyyliä ja arvomaailmaa. Lehterikaiteen ”Köynnöksenkantajat” alastomine poikineen oli sen sijaan ennen näkemätön, ja se aiheuttikin paljon kohua.

Suomen taide koki kovan kolauksen [[Pariisi]]n taidenäyttelyssä vuonna 1908, kun sitä moitittiin tylsäksi ja värittömäksi. Monet taiteilijat etsivät uusia suuntia, mutta Simberg pysyi symbolismissaan, joka koettiin aikansa eläneeksi. Simberg päätti esiintyä näyttelyissä ulkokohtaisena [[naturalismiNaturalismi (taide)|naturalistina]] ja [[kolorismi|koloristina]], jopa [[impressionismi|impressionistina]], mutta pysyi perusluonteeltaan pienimuotosten [[fantasia]]kuvien tekijänä. Vuonna 1912 Simberg järjesti näyttelyn, jossa hän esitteli joukon piirustuksiaan ja [[akvarelli|pienoisakvarellejaan]]. Teoksissa oli jälleen Simbergin mielikuvituksellinen satumaailma, ja näyttely osoitti tämän aiheen kestävyyden. Muille taiteilijoille symbolismi oli ollut ohimenevä vaihe, mutta Simbergille se oli luontevin ilmaisutapa. Myös graafikkona Simberg on sangen arvostettu<ref name="Otavan Iso Fokus, s. 3814"/>.

Simbergin maalaus ''[[Haavoittunut enkeli]]'' valittiin vuonna 2006 [[Ateneum (museo)|Ateneumin taidemuseontaidemuseo]]n järjestämässä äänestyksessä ”Maamme tauluksi”<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/haavoittunut_enkeli_on_suomalaisten_suosikkitaulu/6039024 | Nimeke = Haavoittunut enkeli on suomalaisten suosikkitaulu| Ajankohta = 30.5.2012 | Julkaisu = Yle.fi | Viitattu = 16.4.2016 }}</ref>.