Ero sivun ”Leevi and the Leavings” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkit |
|||
Rivi 58:
Aluksi Gösta Sundqvist vastusti kokonaisen albumin tekoa ja halusi julkaista sen sijaan tuplasinglejä. Niitä ilmestyikin kaksi vuonna 1979. Samana vuonna yhtyeeseen liittyi [[kitaristi]] [[Juha Karastie]],<ref name="historia1"/> joka oli soittanut Sundqvistin kanssa yhdessä jo aikaisemmin.<ref>Luoto 2004, s. 43</ref> Samoihin aikoihin Inna päätti lähteä yhtyeestä, sillä hän halusi pitää yhtyeen anonyymina, singlejä julkaisevana ryhmänä.<ref name="innalähtee"/> Innan mielestä yhtyeellä ei ollut tarpeeksi materiaalia kokonaista [[Vinyylilevy|LP-levyä]] varten. Innan tilalle rumpaliksi tuli Risto Paanasen vanha koulukaveri [[Jarmo Leivo]].<ref name="historia1"/>
Yhtyeen ensimmäinen albumi ''[[Suuteleminen kielletty]]'' ilmestyi vuonna 1980. Love Records oli mennyt konkurssiin kesällä 1979, joten albumin julkaisua varten perustettiin levymerkki Black Label Series Atte Blomin uuden kustantamon, [[Johanna Kustannus|Johannan]], yhteyteen.<ref name="historia1"/> Aluksi Sundqvist kaavaili [[Tauno Palo]]a levyn avaussanojen lausujaksi, mutta sen osoittautuessa mahdottomaksi. Atte Blom kutsui tehtävään hyvin tuntemansa [[Jörn Donner]]in. Levyn muista kappaleista merkittävästi poikennut [[instrumentaali (musiikki)|instrumentaali]] ”[[Tuhannen markan seteli (kappale)|Tuhannen markan seteli]]” soi aikanaan [[Urheiluruutu|Urheiluruudun]] tunnuskappaleena noin kymmenen vuoden ajan.<ref name="julkaisu"/>
Myöhemmin, vuonna 1981 Leevi and the Leavings osallistui [[Eurovision laulukilpailu|Euroviisujen]] Suomen alkukarsintaan kappaleella ”Sinisilmä, mansikkasuu”, mutta kappale karsiutui yleisöäänestyksen perusteella. Euroviisukarsinnoissa yhtye esiintyi julkisesti, mikä jäi ainoaksi kerraksi sen uralla.<ref name="sinisilmä"/> Yhtye ei koskaan levyttänyt kappaletta, mutta siitä on olemassa taltiointi [[Aarne Tenkanen|Aarne Tenkasen]] esittämänä.<ref>Luoto 2004, s. 40</ref> Leavings alkoi myös valmistella seuraavaa albumiaan, joka ilmestyi vuonna 1981 nimellä ''[[Mies, joka toi rock'n' rollin Suomeen]]''. Seuraavana vuonna Jarmo Leivo lähti yhtyeestä ja hänet korvattiin Markku Mattilalla. Mattila oli mukana albumilla ''[[Kadonnut laakso]]'', joka on yhtyeen tuotannon elokuvamaisin levy, aina [[villi länsi]] -henkisistä kansikuvasta ja kappalevalinnoista [[Ennio Morricone]] -viittauksiin asti.<ref>Luoto 2004, s. 51–53</ref>
| |||