Ero sivun ”Intertekstuaalisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{lähteetön}} |
tärkeitä asioita |
||
Rivi 4:
On sanottu, että kirjailija kirjoittaa kaikki tekstinsä muiden lukemiensa kirjojen pohjalta, tai kenties pohjautuen koko elämänkokemukseensa. Toisaalta lukijan näkökulmasta voidaan sanoa, että kaikki tekstit tulkitaan aina suhteessa joihinkin niitä edeltäviin teksteihin ja suhteessa lukijan omaamaan elämänkokemukseen ja -tilanteeseen. Niinpä intertekstuaalisia viitteitä voi havaita kaikessa kirjallisuudessa ja yleensä kulttuurissa. Käsitteen intertekstuaalisuus määritteli ja toi laajempaan tietoisuuteen ranskalais-bulgarialainen semiootikko ja kirjallisuusteoreetikko [[Julia Kristeva]] vuonna 1966.
Intertekstuaalisuuden lajeja ovat esimerkiksi '''Salaliittoteoria''' on käsitys, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on [[salaliitto]]. Näiden teorioiden luojat olettavat toisinaan, että salaliittolaisilla on selkeät, salatut päämäärät ja suunnitelmat sellaisissakin asioissa, missä muut näkevät sattumaa, yllättäviin olosuhteiden muutoksiin reagoimista tai toimimista parhain päin kaoottisissa olosuhteissa.
Salaliittoteoria-sanassa on halventava sävy, ja sitä käytettäessä annetaan ymmärtää, että salaliittoteoriaksi leimattu näkemys on naurettava, väärä, vainoharhainen, perusteeton, kummallinen tai järjenvastainen
*Suora viittaus toiseen kirjaan tai tekstiin
*Viittaus sosiaaliseen tai historialliseen [[paradigma]]an
| |||