Ero sivun ”Marie Antoinette” versioiden välillä

[[Tiedosto:Marie Antoinette Dancing.jpg|thumb|220px|Marie-Antoinette tanssii veljiensä Ferdinandin ja Maximilianin kanssa. Maalaus vuodelta 1765.]]

Vuonna 1768 Marie Antoinette päätettiin naittaa Ranskan kuninkaan [[Ludvig XV (Ranska)|Ludvig XV:n]] lapsenlapselle ja kruununperilliselle [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:lle]] Ranskan ja Itävallan välisen liiton vahvistamiseksi. Hänelle palkattiin ranskan kielen opettajia ja Itävallan hovin väljempi [[etiketti]] sai väistyä [[Versailles]]iin sopivien käytöstapojen tieltä. Ranskalainen tanssimestari [[Jean-Georges Noverre]] opetti Marie Antoinettelle Versaillesissa tanssittavia [[Menuetti|menuetteja]] sekä hovielämän edellyttämiä niiauksia.<ref name="Haslip 17">Haslip s. 17.</ref>

Nopeasti Marie Antoinettesta tuli oman aikakautensa muodin keulakuva. Hänen pukeutumisensa oli ylellistä ja hänen hiuslaitteensa olivat korkeita ja mielikuvituksellisia. Hän järjesti kalliita juhlia ja peli-iltoja, jotka saattoivat kestää aamuun asti. Hovin suositut [[korttipeli]]t kuten ''cavagnole'' ja ''lansquenet'' antoivat tilaa muodikkaalle ''farolle'', jossa voi menettää yhden yön aikana suuria summia.<ref name="Haslip 211">Haslip s. 211.</ref> Hovin sisältä Marie Antoinette keräsi ympärilleen pienen suosikkien joukon, johon kuului parikymmentä henkeä. Hänen ”sisäpiirinsä” aiheutti pahennusta niin kuninkaassa kuin hoviväessäkin. Yleinen tyytymättömyys lisääntyi entisestään kuningattaren jakaessa sisäpiirilleen virkoja, arvonimiä ja puhdasta rahaa. Ranska kärsi suurista talousvaikeuksista ja Marie Antoinetten anteliaisuus suosikeilleen koettiin loukkaavana kansaa kohtaan.<ref name="Liisberg 51">Liisberg s. 51.</ref>

[[Tiedosto:Marie Antoinette and her Children by Élisabeth Vigée-Lebrun.jpg|thumb|left|200px|Marie-Antoinette ja hänen lapsensa. [[Élisabeth Vigée Le Brun]]in maalaus vuodelta 1787.]]

Kuninkaallinen avioliitto toteutui fyysisellä tasolla vasta elokuussa 1777. Marie-Antoinetten ensimmäinen lapsi syntyi [[Versailles]]in linnassa 19. joulukuuta 1778. Hänen oli synnytettävä kuningattaren makuuhuoneessa satojen hovilaisten läsnä ollessa.<ref name="Haslik 164">Haslik s. 164.</ref> Lapsi oli tyttö, ja hänet kastettiin Marie Thérèse Charlotteksi. Hänestä tuli "Kuninkaallinenkuninkaallinen Prinsessaprinsessa" , koska kyseessä oli Ranskan kuninkaan vanhin tytär. Vaikka koko maa oli toivonut poikaa, Marie-Antoinette iloitsi tytöstä.: "Poika olisi kuulunut valtiolle", hän sanoi, "mutta tämä lapsi on minun ja se saa kaiken hellyyteni; se saa iloita onnestani ja pehmentää surujani".<ref name="Haslik 165">Haslik s. 165.</ref>

Marie-Antoinette yritti vaikuttaa kuninkaan poliittisiin päätöksiin sekä ministerinimityksiin ja erottamisiin, mutta pääasiassa hän puuttui kuninkaan ystävien asioihin. Näin hän sekaantui myös skandaaliin, jonka yhteydessä [[Lontoo]]n suurlähettilästä kreivi Guinesia syytettiin kavalluksesta. Hän erotti myös kuninkaan tärkeimpiin ja keskeisimpiin avustajiin kuuluvan valtionvarain yleistarkastajan [[Anne Robert Jacques Turgot|Anne Robert Jacques Turgot’n]]’n.<ref name="Haslip 129">Haslip s. 129.</ref>

Hovissa Marie Antoinette joutui toistuvasti hoviväen juonittelujen kohteeksi. Hänen oletetuista rakastajistaan mainittiin muun muassa ruotsalainen ylimys, [[Harvialan kartanonherra|Harvialan herra]] kreivi [[Hans Axel von Fersen]].<ref name="Aubry 1 33">Aubry 1 s. 33.</ref> Lisäksi pamfletit mainitsevat hänellä olleen myös rakastajattaria.<ref name="Barth 217">Barth s. 217.</ref> Häntä syytettiin julkisten varojen tuhlaamisesta turhuuksiin sekä veljensä [[Joosef II|Joosef II:n]] ja Itävallan eduksi pelaamisesta. Puheet Marie Antoinetten monista huonoista ominaisuuksista tyhjensivät Versaillesin linnan vähitellen ihmisistä, jotka eivät hyväksyneet hovin tuhlailevaa elämänmenoa.

Vuonna 1783 Marie Antoinette rakennutti Versailles'n palatsin puistoon idyllisen maalaiskylän, joka täytti hänen monet toiveensa leipomoineen ja mökkeineen.<ref name="Haslik 194">Haslik s. 194.</ref> Paluu luontoon ja paimenidyllit yhdistyivät maaseudun viattomuutta ja koskemattomuutta ihannoivassa aatemaailmassa. Puiston teatterissa kuningatar ystävineen esitti pastoraaleja, muun muassa [[Jean-Jacques Rousseau]]n näytelmää ''le Devin de Village''.<ref name="venla">{{Verkkoviite|Osoite=http://web.archive.org/web/20080221053250/venlahiidensalo.wordpress.com/2007/04/02/teinikuningatar-marie-antoinette/|Nimeke=Teinikuningatar Marie Antoinette|Tekijä=Hiidensalo, Venla|Viitattu=18.4.2015.}}</ref>

Vuosi 1785 oli Marie Antoinettelle huono vuosi, jonka aikana monet tapahtumat pudottivat hänen suosiotaan. Kuninkaan vaimolleen ostama [[Orléansin herttua]]n käytössä ollut Saint-Cloudin palatsi oli ajattelematon teko, joka sai kansalta perinpohjaisen tuomion.<ref name="Haslip 211">Haslip s. 211.</ref> Heinäkuussa 1785 paljastunut [[kaulakoruskandaali]] toi Marie Antoinettelle lisää huonoa julkisuutta. Tuolloin eräs kultasepänliike vaati kuningattarelta 1,5 miljoonaa [[livreLivre (rahayksikkö)|livreä]]ä timanttisesta kaulakorusta, jonka tilaajana oli toiminut kuningattaren nimissä esiintynyt [[kardinaali]] [[Louis de Rohan]]. Kuningatar ei myöntänyt tilanneensa korua, vaan antoi pidätyttää kardinaalin. Tämä osoittautui syyttömäksi, sillä korutilauksen oli tehnyt "kreivi ja kreivitär de la Mottena" tunnettu huijaripariskunta, joiden mukana kaulanauha kulkeutui [[Englanti]]in.<ref name="Liisberg 52">Liisberg s. 52.</ref> Siellä jalokivet myytiin yksitellen pimeillä markkinoilla.<ref name="Octave 1. 36">Octace 1. s. 36.</ref>

Vaikka tapaus selvisi, ranskalaiset uskoivat kuningattaren sekaantuneen asiaan, ja koko kuningasperheen suosio väheni kansan keskuudessa. Kreivitär de La Motte pakeni vankilasta ja julkaisi häväistyskirjansa ''Mémoires justificatifs'', jossa kuningatarta syytettiin kaulakorujutusta ja lemmensuhteesta kardinaaliin. Kun Marie Antoinette tämän jälkeen liikkui vaunuillaan Pariisissa kansa huusi hänen jälkeensä ''Aux Madolonettes'', mikä tarkoitti, että hänet pitäisi sulkea langenneitten naisten vankilaan.<ref name="Liisberg 52">Liisberg s. 52.</ref>

Huomatessaan kansansuosionsa hupenemisen Marie Antoinette vähensi kulujaan uudistamalla oman henkilökohtaisen taloutensa. Toimenpide aiheutti mielenilmauksia kuningattaren suosikkien joukossa, jotka jäivät ilman tulojaan. Myös kansan vihamielisyys lisääntyi entisestään Marie Antoinetten sekaantuessa maansa sisäpolitiikkaan. Kuningatar sai lisänimen ”Madame Kassavaje”, ja häntä syytettiin Ludvig XVI:n antiparlamentaarisen politiikan alkuperäksi. Hän erotti ja nimitti ministereitä hetken mielijohteesta. Vuonna 1788 hän sai kuninkaan erottamaan epäsuositun Loménie de Briennen ja kutsumaan [[Jacques Necker]]in takaisin tehtäviinsä.

Marie-Antoinetten ja Ludvig XVI:n kerrotaan pyytäneen apua muiden maiden hallitsijoilta, Espanjan [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:ltä]] ja Marie-Antoinetten veljeltä keisari [[Joosef II|Joosef II:lta]]. Espanjan kuningas vastasi pyyntöön vältellen, ja Joosef II puolestaan kuoli helmikuussa 1790. Eniten Marie Antoinette luotti veljeensä [[Leopold II (keisari)|Leopold II:een]], josta oli tullut Itävallan uusi keisari, ja jonka takana oli 10 &nbsp;000 itävaltalaisen sotajoukko. Keisari kiersi lähettämässään kirjeessä taitavasti kuningattaren avunpyynnöt, ja kertoi, ettei halunnut ärsyttää toimillaan [[Preussi]]a eikä [[Englanti]]a.<ref name="Haslip 320">Haslip s. 320.</ref> Vuoden 1791 alussa kuningatar kutsuttiin Kommuunin kuultavaksi, koska hänen yrityksensä hankkia tukea Itävallan keisarilta olivat tulleet ilmi ja todistivat "itävaltalaisen komitean" olemassaolosta ja kuningattaren halun myydä isänmaa itävaltalaisille.

Yhteistyössä Marie Antoinetten suosikin Ruotsalaisen kreivi Von Ferselin kanssa diplomaatti parooni de Breteuil organisoi kuningasperheen paon alkukesästä 1791. Fersel hankki entisten rakastajattariensa avulla suuret matkavaunut kuljettamaan kuningasperhe turvaan ulkomaille.<ref name="Haslip 318">Haslip s. 318.</ref> Matkan oli tarkoitus suuntautua itään, jossa odotti kuningasmielisiä joukkoja. Valepuvuissa matkustaneen kuningasperherheen matka pysäytettiin [[Varennes]]'in kaupungissa.<ref name="Haslip 326">Haslip s. 326.</ref>

Huhtikuussa 1792 Ranska julisti sodan [[Preussi]]lle. Sota alkoi Ranskan kannalta huonosti ja liittoutuneet Itävallan ja Preussin joukot ylittivät rajan kesän aikana. [[Braunschweig]]in herttua antoi samana kesänä Itävalta-Preussin valtioliiton nimissä julistuksen, että hänen armeijansa laittaa kuriin koko Pariisin mikäli kuningasperhettä uhataan. Julistus sai aikaan suuren mielenosoituksen monarkiaa vastaan ja vasemmistojohtaja [[Maximilien Robespierre|Robespierre]] yllytti kansaa avoimeen kapinaan.<ref name="Aubry 1. 440">Aubry 1. s. 440.</ref>

Tuileries'sa valmistauduttiin levottomuuksiin ja kuningasperheen turvaksi järjestettiin kansalliskaarti ja lähes tuhat Sveitsin kaartin sotilasta.<ref name="Liisberg 296">Liisberg s. 296.</ref> Aamulla 10. elokuuta 1792 tuhansia kapinallisia saapui [[Seine]]n rantoja ja [[Avenue des Champs-Élysées|Champs-Élysées]]iä pitkin valmiina valtaamaan Tuileries'in. Hallituskautensa pahimmassa kriisissä kuningas oli kykynemätön toimimaan johdonmukaisesti. Marie Antoinette sen sijaan rohkaisi kaikkia ja jakoi ruokaa palatsin puolustajille. Kuningas sai neuvonantajiltaan kehotuksen poistua rakennuksesta. Marie Antoinette ei halunnut jättää taisteluitta kuninkaallista kotiaan, muttei voinut muuta kuin totella kuningasta. Lähtiessään hän kääntyi huutamaan hovilaisille: ''"Me palaamme vielä"'', vaikka tiesi, että kuningas oli jo menettänyt lopunkin kannatuksensa.<ref name="Haslip 360">Haslip s. 360.</ref>

Ulkona kuningasperhe ohjattiin kaksinkertaisen vartijaketjun läpi lähellä pidettyyn kansalliskokoukseen. Kokouksen turvin perhe säilyi vahingoittumattomana, ja puolustajat pysäyttivät ensimmäisen hyökkäyksen. Kunnialliseen sotaan tottuneiden sveitsiläisten laskettua aseensa he joutuivat murhanhimoisten kansanjoukkojen saartamiksi. [[MarseillesMarseille]]ilaisetlaiset yhtyivät kapinallisiin ja kuninkaan hallituskausi päättyi joukkoteurastukseen.<ref name="Haslip 360">Haslip s. 360.</ref>

[[syyskuunSyyskuun murhat|Syyskuun murhien]] aikana [[Marie-Louise de Savoie-Carignan|Lamballen ruhtinatar]], joka oli kuningattaren hyvä ystävätär ja siten myös vertauskuvallinen uhri, murhattiin raa’asti ja hänen päätään kannettiin seipään nenässä Marie-Antoinetten ikkunoiden ohi.<ref name="Aubry 1. 484">Aubry 1. s. 484.</ref>

Samaan aikaan, kun Ranskan ulkoinen uhka kasvoi, lisääntyi radikalisoituminen valtion sisällä. Teloitettaviksi kuljetettiin tuhansia vallankumouksen vastustajia, myöhemmin myös vallankumouksellisia, jotka eivät toimineet riittävän radikaalisti.<ref name="Barth 224">Barth s. 224.</ref> Myös Ludvig XVI pidätettiin selvänä turvallisuusuhkana; kuninkaan salainen kirjeenvaihto eri henkilöiden kanssa paljasti hänen kaikki juonittelunsa vuodesta 1789 eteenpäin.<ref name="Haslip 373">Haslip s. 373.</ref>

* 27. maaliskuuta [[Maximilien Robespierre|Robespierre]] kiinnitti ensimmäisen kerran konventin huomion kuningattareen.

Lokakuun 3. päivänä 1793 yleinen syyttäjä [[Antoine Quentin Fouquier-Tinville]] haastoi Marie-Antoinetten [[vallankumoustribunaali]]n eteen. Jos Ludvig XVI:n oikeudenkäynnissä oli noudatettu kohtuullisesti oikeudenkäynnin muodollisuuksia, ne kaikki unohdettiin kuningattaren oikeudenkäynnissä. Häntä syytettiin liian hyvistä suhteista ulkovaltoihin. Koska kuningatar kielsi tapahtuneen, vallankumoustuomioistuimen puheenjohtaja Hermann syytti häntä Ludvig XVI:n maanpetoksen keskeiseksi yllyttäjäksi. Suutari Simonin huostassa ollut nuori kruununperillinen oli valmis todistamaan kaiken, mitä hänelle oli uskoteltu, muun muassa insestisen suhteen äitiinsä.<ref name="Barth 223">Barth s. 225.</ref> Marie Antoinette kieltäytyi ottamasta kantaa poikaansa koskeviin syytöksiin ja vetosi kaikkiin salissa oleviin äiteihin. Naispuolisen yhteisymmärryksen tukemana viimeisin syytös peruttiin.<ref name="Barth 226">Barth s. 226.</ref>

*{{Kirjaviite | Tekijä=Nenonen, Kaisu-Maija ja Teerijoki, Ilkka| Nimeke= Historian suursanakirja |Julkaisija= Wsoy| Vuosi=1998 |Tunniste=ISBN 951-0-22044-2 }}

* {{Commons-rivi|Marie Antoinette|Marie-Antoinette}}