Ero sivun ”Marc Bloch” versioiden välillä

Marc Blochin isä Gustave Bloch oli tunnettu antiikin historioitsija ja toimi tieteenalan professorina [[Lyonin yliopisto]]ssa. Tultuaan ylioppilaaksi arvostetusta Louis-Le-Grand -lyseosta hän opiskeli ranskalaisten intellektuellien perusoppilaitoksessa ''Ecole normale supérieuressa'' vuosina 1904–1908. Valmistuttuaan korkeakoulusta hän matkusti 1908–1909 Saksaan [[1904Berliini]]–in ja [[1908Leipzig]]iin, joissa tutustui aikakauden uusimpaan historiankirjoitukseen, sen ongelmiin, kysymyksenasetteluihin ja ratkaisutapoihin.

[[Ensimmäinen maailmansota]] ja Ranskan sen kestäessä kokemat sotilaalliset vaikeudet, jotka lopulta päättyivät [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] avulla voittoon Saksasta, kuuluivat Marc Blochin nuoruuteen. [[sota|Sodassa]] hän toimi tavallisena rintamasotilaana, [[tykistö]]n [[kersantti]]na ja myöhemmin [[kapteeni (sotilasarvo)|kapteeniksi]] ylennettynä, ja tämä kokemusmaailma muokkasi hänen myöhempiä valintojaan.

Sodan jälkeen Bloch avioitui Simone Vidalin kanssa. Avioliitosta heille syntyi kuusi [[lapsi|lasta]]. Avioliitto oli merkittävä ajatellen myöhempää saksalaismiehityksen aikaa Ranskassa. Lapsilla on ollut oma merkittävä roolinsa Marc Blochin kuoleman jälkeisessä töiden julkaisemisessa.

Avioliiton solmimisen aikoihin hän sai opetustoimen [[Strasbourgin yliopisto]]sta, joka oli vuosikymmenten saksalaisajan jälkeen siirtynyt takaisin Ranskalle ja johon tarvittiin innokkaita ja uskaliaita [[tiedemies|tiedemiehiä]] koko laitoksen uudelleenrakentamiseksi. Nykyisin tämä yliopisto kantaa Marc Blochin nimeä.

Osallistuttuaan sotatoimiin ennen Ranskan tappiota toisessa maailmansodassa, Marc Bloch sai materiaalia viimeisiin kirjoituksiinsa ja niin historiallisiin kuin filosofisiin pohdintoihinsa. Piileskeltyään perheineen saksalaisia eri puolilla maata ja lähetettyään osan lapsistaan turvaan ulkomaille Bloch liittyi vanhana sotilaana vastarintaliikkeeseen, kunnes vuonna [[1944]] ranskalaiset yhteistoimintamiehet pidättivät hänet. Kidutuksen jälkeen kesällä 1944 saksalaiset teloittivat hänet Saint-Diedier-de-Formansissa Ain departementissa lähellä hänen kotikaupunkiaan Lyonia.

Bloch ei uskonut luonnontieteiden malliin yhteiskunnan tutkimisessa vaan piti [[Auguste Comte]]n positivistista lähestymistapaa virheellisenä. Toisaalta Bloch ihaili [[EmileÉmile Durkheim]]ia, mutta piti tämän universalismia liioiteltuna. Bloch ei hyväksynyt Durkheimin tieteellistä ohjelmaa, jossa väittämiä testattaisiin jollain tapaa ja pyrittäisiin sitten parantamaan teoriaa tältä pohjalta. Blochille teorian rooli oli vain auttaa historioitsijaa etsimään parempaa evidenssiä menneisyyttä koskien. Teoreettiset mallit voivat auttaa tutkijaa löytämään uusia kysymyksiä ja arvioimaan lähteitä. Teoria ymmärrettynä tällä tavoin oli merkittävässä roolissa Blochin metodologiassa. Historiallisen tutkimuksen lopullisen tuloksen tulee Blochin mukaan olla joukko yleistäviä väittämiä, jotka pätevät omassa, laajassa kontekstissaan mahdollisimman hyvin, ja samalla näiden tehtyjen väittämien tulisi auttaa muita tutkijoita ymmärtämään sosiaalista käyttäytymistä myös yleisellä tasolla ajasta ja paikasta riippumatta.<ref name=Chirot/>

Annalistisen koulukunnan tieto-opillinen ja -teoreettinen ajastusmaailma on vaikuttanut voimakkaasti koko [[1900-luku|1900-luvun]] historiankirjoitukseen, ei vain Ranskassa vaan kautta koko maailman historiankirjoituksen. Koulukunnan keskeisiä teoreettisia malleja ovat mm.muun mentaalienmuassa mentaalinen historia, totaalinen historia sekäja sivilisaatioiden historia. Myös uudenlainen ja aivan uusien [[lähdeLähdeviittaus|lähteiden]] käyttö tuli mukaan tutkimukseen. Näin monumentit, [[tilasto]]t ja usein kylmät luvut saivat oman roolinsa historiantutkimuksessa.

# Historian opetus, jonka tärkeys tuli Blochin mielestä hyvin esiin Ranskan suuressa tappiossa [[1940]], koska opetus oli johdatellut kansakunnan omahyväisyyteen ja toimettomuuteen historian tosiseikkojen suhteen

*La Société féodale I et II, ([[1939]]–[[1940]]1939–1940)

*[[Les rois thaumaturges]] ([[1924]])

*Les caractères originaux de l'histoire rurale française. ([[1931]])

*[[L'Étrange Défaite]] ([[1940]])

*Apologie pour l'Histoire ou Métier d’historien ([[1949]]), ([[1993]], uusin versio) Suomennettu: [[Historian puolustus]] ([[2003]])

*Souvenirs de guerre [[1914]]–[[1915]]1914–1915, [[1969]]

*Carole Fink: Marc Bloch. A Life in History. ([[1989]])

*Ulrich Raulff: Ein Historiker im 20. Jahrhundert: Marc Bloch. ([[1995]])

*Peter Schöttler (Hg.): Marc Bloch. Historiker und Widerstandskämpfer. ([[1999]])

*Joseph Lambie, ed., Architects and Craftmen in History ([[1956]])

*H. Stuart Hughes, The Obstructed Path: French Social Thought in the Years of Desperation, 1930–1960 ([[1968]])

*Marc Bloch aujourd'hui : histoire comparée et sciences sociales. Toimittaneet :Hartmut Atsma ja André Burguière ([[1990]])