Wikipedia

Ero sivun ”Postivaunut” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee liikennevälinettä. [[PostivaunutKatso (Luckymyös Luketäsmennyssivu -albumi)|Postivaunut[[Postivaunu]] on myös Lucky Luke -sarjakuva-albumi.}}
[[ImageTiedosto:postkutsche brig.jpg|thumb|PostivaunutVanhat postivaunut näytteillä Stockalperin linnassa [[Sveitsi]]ssä.]]
'''Postivaunut''' ovat [[Hevosvaunut|hevosvetoiset vaunut]], joilla kuljetettiin matkustajia ja tavaroita.<ref name=kyy>{{Kirjaviite | Tekijä = Tötschinger, Gerhard | Nimeke = Kaikki kyytiin! Matkalla Biedermeier-ajan Euroopassa | Vuosi = 2002 | Luku = | Sivu =s. 7–65| Selite = Alkuteos ''Ach, wer da mitreisen könnte...'', suom. Sirpa Alkunen| Julkaisupaikka = Espoo| Julkaisija = Plataani| Tunniste = ISBN 952-5429-01-6 | Viitattu = 26.9.2015 }}</ref>
 
__NOTOC__
==Vaunujen rakenne==
Postivaunujen rakenne pohjautui jo [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] aikana käytettyihin nelipyörävaunuihin. Akselien päälle oli sijoitettu kori tai runko, jossa saattoi olla katos. Vaunun katolla pidettiin matkatavaroita, mikä oli kuormaamisen kannalta hankalaa. Kori maalattiin keltaiseksi tai punakeltaiseksi, ja lisänä saattoi olla koristemaalauksia. Kirkkaita lakkapintoja ei käytetty. Vaunujen kokoja oli monia, ja suurimpiin saattoi mahtua 12 matkustajaa. Vetojuhtina oli ainakin kaksi hevosta. Mukavuuden lisäämiseksi keksittiin, että kori kiinnitettiin akseleihin nahkahihnoilla, jotka vaimensivat heilumista ja tärinää. <ref>Tötschinger, s. 25–28, 30.</ref> Hihnojen tilalle tuli noin vuonna 1800 lehtijousitus: oivallettiin, että päällekkäin ladotut taivutetut metallilevyt joustavat keskiosastaan.<ref name=tkh>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Milloin hevosvaunuihin tuli jousitus?| Julkaisu = Tieteen Kuvalehti Historia| Ajankohta = 2015| Vuosikerta = | Numero = 16| Sivut = 15| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Bonnier| Selite = | Tunniste = ISSN 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.1.2016| Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
==Liikenteen yleistyminen==
Postivaunut otettiin käyttöön Lontoossa[[Lontoo]]ssa noin vuonna 1640 ja parikymmentä vuotta myöhemmin Pariisissa[[Pariisi]]ssa. Ne olivat Englannissa ja Yhdysvalloissa laajimmin käytössä 1800-luvulla, kun tieverkko oli aikaisempaa parempi. Tuolloin postivaunut olivat pitkillä matkoilla Yhdysvalloissa lähes ainoa mahdollinen kulkuväline.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/562465/stagecoach | Nimeke = Stagecoach | Julkaisu = Britannica| Viitattu = 23.7.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Tosin jo vuoden 1840 tienoilla ennustettiin postivaunujen ajan päättyvän, kun rautatiet[[rautatie]]t yleistyvät<ref>Tötschinger, s. 61.</ref>.
 
Alkuaan Euroopan tieverkon parhaita osia olivat Rooman vallan aikaiset väylät, jotka olivat kivilaattapintaiset. Pehmeisiin teihin tuli syvät urat, joissa vaunut kulkivat kuin raiteilla. Jos vaunut nousivat pois urasta, ne saattoivat kaatua. Ohittaminen oli vaikeaa.<ref name=kk />
 
==Ajuri ja matkustajat==
Postivaunun kuljettajan tehtävä oli varsin arvostettu, sillä siihen kuului virkapuvussa liikkumista paikasta toiseen. [[Postitorvi|Postitorven]] käyttö lisäsi ammatin arvostusta, mutta torven käyttö oli tarkasti ohjeistettua.<ref name=kk>Tötschinger, s. 60.</ref> Työ sisälsi tosin myös hankaluuksia. Esimerkiksi vaunun pyörän rikkoutuminen saattoi merkitä 1–2 päivän pysähdystä. Työ vaati myös kylmän- ja kuumansietokykyä. Talvisin oli kylmä, mutta jos vaunut juuttuivat kiinni lumeen tai liejuun, tuli ajurille kuuma. Ajurin esimies oli postiaseman hoitaja eli postimestari, joka piti majataloa[[majatalo]]a. Majatalojen välistä noin 7,5 kilometrin matkaa sanottiin postimailiksi.<ref>Tötschinger, s. 44–51, 65.</ref>
 
Postireittien avulla saattoi harrastaa [[Turismi|turismiaturismi]]a, joskin matkailu yleistyi laajemmin vasta rautateiden aikana. Monet turistit julkaisivat matkakertomuksiaan, joiden perusteella muut saattoivat tehdä omia matkasuunnitelmiaan.<ref>Tötschinger, s. 9–16, 21–24.</ref> Postivaunuissa matkustaminen oli kallista.: Matka [[Wien|Wienistä]]istä [[Linz|Linziin]]iin maksoi vuonna 1824 kolme guldenia[[guldeni]]a ja 20 kreutseria, ja lisäksi ajurille oli maksettava juomarahaa[[juomaraha]]a. Matka Wienistä [[Praha|Prahaan]]an maksoi 14 guldenia. Sellaisella rahamäärällä matkustaisi nykyisin junalla koko Euroopan halki.<ref>Tötschinger, s. 65–66.</ref> Lisäksi oli pikapostin ja erikoispostin järjestelmä. Pikapostille luvattiin nopeampi kulku ja siinä käytettiin levänneitä hevosia. Pikapostinkin kyytiin otettiin matkustajia, joilta vaadittiin erikoishinta.<ref name=kyy />
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Tötschinger, Gerhard | Nimeke = Kaikki kyytiin! Matkalla Biedermeier-ajan Euroopassa | Vuosi = 2002 | Selite = Alkuteos ''Ach, wer da mitreisen könnte...'', suom. Sirpa Alkunen| Julkaisupaikka = Espoo| Julkaisija = Plataani| Tunniste = ISBN 952-5429-01-6 }}
{{Viitteet}}▼
 
▲{{===Viitteet}}===
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
==Aiheesta muualla==
* {{Commonscat-rivi|Stagecoaches}}
 
[[Luokka:Postiliikenne]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Postivaunut”