Huutokauppaa on historiallisesti käytetty julkisten palveluiden hankinnassa. Tällöin halutusta palvelusta pyydettyä hintaa laskettiin, kunnes alimman tarjouksen tehnyt sai palvelun hoitaakseen. Tällä tavoin voitiin ratkaista esimerkiksi kyydityspalvelut [[hollikyyti|hollikyydistä]] luopumisen jälkeen, samoin kuin orpojen ja vaivaisten kotihoito. Tästä on peräisin nimitys ''huutolainen'' tai ''huudokas''.
2000-luvulla on muodostunut uusia muotoja huutokaupasta palveluiden alalla. Huutokaupan muoto on laajentunut kattamaan myös kuluttajien ostamat palvelut jo käytännössä olevien julkisten palveluiden huutokauppojen lisäksi. Kuluttajille suunnatuissa palveluiden huutokaupoissa ei välttämättä alin hinta ole valinnan peruste, vaan kuluttajat voivat kilpailuttaa palveluiden ostamisen keskitetysti ja tehdä valinnan muidenkin kuin hinnan perusteella. Rakentamisen ja remontoinnin alalla käytetään mm. valintakriteerinä kokonaisedullisinta tarjousta. Esimerkiksi omaisten hoitoon on käytetty palveluiden huutokauppaa ja valintakriteerit ovat perustuneet myös palvelun laatuun sekä saatavuuteen tietyllä maantieteellisellä alueella.
