Ero sivun ”UFO (yhtye)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
laajennuksen jatkaminen... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 60:
Vuonna [[1974]] UFO rekrytoitiin virallisesti [[Chrysalis Records]]iin, jolloin yhtye oli työskennellyt tulevan levyn demojen parissa. Lisäksi yhtye sai uuden managerin, Wilf Wrightin. Tulevan albumin tuottajaksi tuli [[Ten Years After]] -yhtyeen basisti [[Leo Lyons]]. Albumi nauhoitettiin Morgan-studioilla Lontoossa, ja se julkaistiin toukokuussa 1974 nimellä ''[[Phenomenon]]''. Albumi sisältää yhtyeen ehkä tunnetuimman kappaleen ”[[Doctor Doctor]]” sekä toisen UFOn klassikkokappaleen, konserteiden vakionumeronakin toimivan ”Rock Bottomin”. Albumi sai julkaisuaikanaan positiivisia arvioita kriitikoilta, vaikka osa kriitikoista ei juuri pitänytkään albumin tuotannosta. ''Phenomenon'' ei kuitenkaan yltänyt Iso-Britanniassa listoille, mutta Yhdysvalloissa se pääsi melkein [[Billboard 200|kahdensadan myydyimmän albumin joukkoon]] ( paras sijoitus 202.). Monet UFOn fanit pitävät Phenomenonia yhtyeen todellisen alkuna.<ref name="UFOSTORY 2" />
UFO halusi lujittaa live-esityksiään, minkä vuoksi yhtyeeseen haluttiin Schenkerin lisäksi toinen kitaristi. ''[[Melody Maker]]'' -musiikkilehdessä nähdystä ilmoituksesta yhtyeen toiseksi kitaristiksi tuli walesilainen [[Paul Chapman]], joka soitti yhtyeen kanssa useita konsertteja ja auttoi ''Phenomenonin'' promotoinnissa, ennen kuin lähti yhtyeestä tammikuussa [[1975]]. UFO oli aloittanut neljännen albuminsa työskentelyn jo loppuvuodesta 1974, mutta Chapman ei soita siinä nuottiakaan.<ref name="UFOSTORY 2" />
UFO sai neljännen albuminsa nauhoitukset valmiiksi jo helmikuussa 1975, mutta kitaristi Schenker loukkasi itsensä pahasti studiossa, minkä vuoksi hän oli täysin kunnossa vasta kesäkuussa. Yhtyeen neljäs studioalbumi, ''[[Force It]]'' julkaistiin heinäkuussa 1975. Albumilla kuullaan ensimmäistä kertaa yhtyeen historiassa kosketinsoittimia, joita soitti [[Ten Years After]]in [[Chick Churchill]]. ''Force It'' menestyi kaupallisesti edeltäjäänsä paremmin, ja se olikin ensimmäinen albumi, joka nousi ''[[Billboard 200]]'' -albumilistalla sijalle 76, ja Saksassakin se pääsi listan sijalle 35. Sen sijaan Iso-Britanniassa albumi ei noussut listoille. Kriitikot antoivat albumista positiivista palautetta, ja erityisesti kitaristi Schenkerin soittoa kehuttiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://hitparade.ch/album/UFO/Force-It-11866 | Nimeke = UFO - Force It - hitparade.ch | Julkaisu = hitparade.ch | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="UFOSTORY 2" />
Kasvaneesta menestyksestä huolimatta solisti Moggin ja kitaristi Schenkerin välille alkoi tulla jännitettä, etenkin kun molemmilla oli tunnetusti tulinen temperamentti. Jännitettä lisäsi mm. Schenkerin huono englannin kielen taito. Yhtyeellä oli muutenkin huonoa tuuria ''Force Itin'' julkaisun jälkeen; eräs yhtyeen keikka [[Ranska]]n [[Mullhouse]]ssa jouduttiin perumaan sähköongelmien vuoksi, minkä seurauksena närkästyneet fanit heittelivät kivillä ja pulloilla yhtyeen keikkabussia. Lisäksi [[Baden-Baden]]issa basisti Wayn basso osui solisti Moggia päähän, aiheuttaen hänelle päävamman. Ongelmista huolimatta hyvänä liveyhtyeenä tunnetun UFOn keikat saivat melko paljon yleisöä, kun jokaisella keikalla oli yli 1 000 ihmistä kuuntelemassa yhtyettä.<ref name="UFOSTORY 2" />
Koska UFO oli käyttänyt ''Force Itillä'' kosketinsoittimia, päätti yhtye käyttää niitä myös tulevalla studioalbumilla. Tällä kertaa yhtye päätti ottaa kosketinsoittajan täysipäiväiseksi jäseneksi, ja kosketinsoittajaksi ilmoittautui aiemmin hard rock -yhtye [[Heavy Metal Kids]]issä soittanut [[Danny Peyronel]]. Peyronel teki ensimmäisen esiintymisensä UFOn jäsenenä elokuussa 1975.<ref name="UFOSTORY 2" />
Yhtyeen viides albumi nauhoitettiin Morgan-studioilla Lontoossa tammi-helmikuussa [[1976]]. Albumin tekoprosessin aikana yhtyeessä oli erimielisyyksiä kosketinsoitinten ollessa mukana nyt täysipäiväisesti; esimerkiksi Wayn mielestä ne eivät olleet tarpeen UFOssa. Tästä huolimatta kosketinsoittaja Peyronel on todennut, ettei hänellä ollut vaikeuksia saada ideoitaan menemään läpi.<ref name="UFOSTORY 2" />
Viides albumi, ''[[No Heavy Petting]]'' julkaistiin toukokuussa 1976. Se ei menestynyt listoilla edeltäjänsä tavoin; esimerkiksi [[Billboard 200]] -albumilistalla se ylsin sijalle 167, eikä se noussut lainkaan listoille Iso-Britanniassa. Sen sijaan [[Ruotsi]]ssa albumi nousi listan sijalle 38. Huolimatta selvästi ''Force Ittiä'' heikommasta menestyksestä Billboard 200 -albumilistalla, se sai julkaisuaikanaan erittäin hyvän vastaanoton, ja osa yhtyeen faneista piti albumia edeltäjäänsä parempana.<ref name="UFOSTORY 2" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=UFO&titel=No+Heavy+Petting&cat=a | Nimeke = swedischarts.com - UFO - No Heavy Petting | Julkaisu = swedischarts.com | Kieli = {{en}} | Viitattu = 16.4.2016}}</ref>
''No Heavy Pettingin'' jälkeen yhtye jatkoi konsertointiaan, konsertoiden erityisesti [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] mm. prgoressiivisen rockin yhtye [[Jethro Tull]]in lämmittelijänä. Heinäkuussa 1976 kosketinsoittaja Peyronel lähti UFOsta, minkä seurauksena yhtye valitsi Peyronelin tilalle samassa kuussa brittiläisen blues rock -yhtye [[Savoy Brown]]in kosketinsoittaja-kitaristi [[Paul Raymond]]in. Aivan kuten edellisessäkin yhtyeessään, myös UFOssa Raymond soitti sekä koskettimia että kitaraa.<ref name="UFOSTORY 2" /><ref name="UFOSTORY 3">{{Kirjaviite | Tekijä=Daniels, Neil | Nimeke=High Stakes & Dangerous Men: The UFO Story | Julkaisija= | Vuosi=2014 | Tunniste=ISBN 978-0-9571442-6-2 | Sivu=40-60}}</ref>
==Entiset jäsenet==
| |||