Ero sivun ”Pelagiolaisuus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) Sama lisäys pois kuten aiemmin. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 12:
Pelagiolaisuus nousi esille uudelleen [[Uskonpuhdistus|reformaation]] aikana erityisesti [[Erasmus Rotterdamilainen|Erasmus Rotterdamilaisen]] opettamana, ja kristillinen [[humanismi]], vastakohtana [[fundamentalismi]]lle, nojaa pelagiolaisuuteen. Pelagiolaisuus tuotiin [[luterilaisuus|luterilaisuuteen]] [[filippistit|filippistien]] taholta, vaikka [[Martti Luther]] itse pitikin sitä ''kirottuna harhaoppina'' ja tuomitsi sen ankarasti. Oppi ihmisen teoista näkyy erityisesti [[lain kolmas käyttö|lain kolmannessa käytössä]].
== Pelagiolaisuus on armon vastustamista ==
Pelastus ilman tekoja, Ef 2. Pelagiolaisuus on antikristillinen uskonto, kuten moni muukin kristinuskosta poikkeava, pelastusta teoilla tavoitteleva uskonto, vrt. Jes 14.
Armo on Kristuksessa ilmoitettu, Joh 1:17.
<nowiki>http://biblehub.com/pr38/john/1.htm</nowiki>
Joten jos armo ei kelpaa, sitten on kyseessä antikristillinen uskonto, ei kristinusko. Vrt. olette pois Kristuksesta (armon opista) joutuneet te, jotka yritätte lain (tekojen) kautta vanhurskaiksi tulla, Gal 5:4.
<nowiki>http://biblehub.com/pr38/galatians/5.htm</nowiki>
Eri asia, jos tekoja tuomitaan, vrt. Gal 6:7. Lain noudattaminen on annettu ihmisille (ja parannuksen tekeminen) velvollisuudeksi joka tapauksessa, ihan siitä riippumatta, pelastuuko tai onko uskossa, vrt. Saarn. 12.
Pelastukseen ei päästä tekojen kautta. Mikään liha ei tule vanhurskaaksi lain teoista, Gal 3:11 ja Room 3:20. Liha ja veri ei peri taivasten valtakuntaa, 1. Kor 15.
Synti on ristillä tuomittu, Room 8.
[[Luokka:Antiikin kristillisyys]]
| |||