Ero sivun ”Viimeiset kaanit” versioiden välillä

Paluu saaresta tehtiin omatekoisen purjeen avulla. Myrsky oli puhjennut ja pojilla oli kova työ pärjätä merenkäynnissä. Pertsa pisti huonovointisen Kilun äyskäröimään, joka auttoi. Pian he näkivät väärin ohjatun [[purjevene]]en kaatuvan pari sataa metriä rannasta, Äijiänniemen kivikon luona. He nostivat vedestä nuoren naisen ja miehen, jolla oli pitkä arpi kasvoissaan. He veivät pelastetut rantaan, saivat yli 800 mk palkkion (vastaten Kilun isän kahden viikon palkkaa) mutta heitä vaadittiin olemaan kertomatta tapahtuneesta. Vene oli muka Liisan isän ja salaa käyttöön otettu. Poikien epäluuloisuus ja Arpinaaman pelottelu vuorottelivat heidän mielissään.

 

Tarina alkaa lentokoneen rakennushankkeena, ensin sen piti tehdä päivässä kaatopaikalla, jossa oli tykötarpeita paikalla. Rakennuspaikaksi valittiin Pettersonin [[jaala]], joka oli osin upoksissa. Kilu toivoi työltä haisevan lentokonehankkeen kuivuvan kokoon, mutta Pertsa oli pohtinut koneen tekoa ja oli kaksi vuotta aiemmin ollut isojen poikien apuna liitokonetta tekemässä eikä aikonut lopettaa. Jaala oli itsessään erinomaisen mielenkiintoinen, mahdollinen merirosvojen alus! Lentokoneeseen tuli siiven pintamateriaaliksi tapetti, rungoksi polkupyörän, joka polkimista oli välitys potkurille. Myös laskutelinettä kaavailtiin. Ohjaaja oli remmeillä kiinni, muttei