Ero sivun ”Bosnian sota” versioiden välillä

Sodan edetessä alkoi eri alueiden serbien yhtenäisyys rakoilla. Kesällä 1994 Milošević oli kääntynyt Bosnian sotaa vastaan. Elokuussa vuonna 1994 Milošević lopetti Bosnian serbien tukemisen helpottaakseen Tynkä-Jugoslavian taloussaartoa. Lisäksi hänellä oli kiistoja kansallismielisen Bosnian serbijohtaja [[Radovan Karadžić]]in kanssa. Milošević piti myös [[Vojislav Šešelj]]in äärikansallismielisiä valtansa uhkaajina<ref name="Rutanen_2002_122">Rutanen 2002, s 122</ref> ja liittoutui sotaa vastustavan Vuk Draskovicin kanssa. Karadžić oli hylännyt rauhansuunnitelman, joka sopi Miloševićille. Miloševićin luottohenkilö [[Zoran Lilić]] syytti ''Politika''-lehdessä Bosnian serbejä laittomuuksista ja moraalittomuudesta, Sarajevon tulituksista ja etnisistä puhdistuksista sekä inflaation kiihdyttämisestä<ref name="Rutanen_2002_123">Rutanen 2002, s 123</ref>. Karadzic pyöritti mustan pörssin kauppaa Bosniassa. Siellä oli serbialueellakin pula kaikesta, ja monet serbit pakenivat maasta sodan välttääkseen. Koska Serbia ei ollut virallisesti autatnutauttanut Bosnian serbejä, Milošević saattoi syyttää Bosnian laittomuuksista paikallisia kansallismielisiä serbejä. Näin Milošević luopui [[Suur-Serbia]]-haaveesta. Bosnian tukeminen oli äärimmilleen köyhtyneelle Serbialle taloudellinen rasite. Karadžić oli enemmän kiinnostunut omasta serbivaltiostaan Bosnia-Hertsegovinassa, ei suuresta serbimaasta niin kuin Milošević. Niinpä loppuvuonna 1994 Bosnian ja Serbian välinen raja suljettiin. Bosnian serbit hyökkäsivät Sarajevoa vastaan syksyllä 1994 ja katkaisivat sinne vievät avustuskuljetukset, mikä ajoi kaupungin nälänhädän partaalle. Bosniassa ja Kroatiassa monet serbit olivat katkeria Miloševićin hylättyä heidät. Serbiarmeija alkoi heiketä. Kiistoja oli myös Kroatian Krajinan ja Bosnia-Hertsegovinan serbihallitusten välillä.